Eläkeläisen selviytymisstrategiat

päivis: Ajattelin tässä ja tulevissa blogipostauksissani keskittyä vähän syvemmin kirjoittamaan eläkkeelle jäämisestä. Itsellänihän on kyseisestä elämänvaiheesta kokemusta nyt melkein kahdeksan kuukauden ajan. Olen siis jonkinlainen kokemusasiantuntija. Tai ainakin aloitteleva asiantuntija. Ehkä jossain vaiheessa olen jopa valmis kirjoittamaan kokonaisen eläkeläisen selviytymisoppaan. Mutta aloitetaan nyt vähän pintaa raapaisemalla.

On ehkä vähän turha enää tässä vaiheessa kirjoittaa osa-aikaeläkkeellä olosta ennen eläköitymistä. Eläkkeellä ja töissä olon vuorotteluun ei enää ole vastaavaa mahdollisuutta kuin ennen. Kun vielä jokunen vuosi sitten osa-aikaeläkkeelle saattoi jäädä 58-vuotiaana, minä pääsin tuohon putkeen vasta 61-vuotiaana. Sekin oli silti hyvä harjoitus eläkkeelle siirtymistä varten. Eniten opittavaa oli ehkä mukavasti lisääntyneessä vapaa-ajassa, joka osoitti, että itse en ainakaan jaksaisi olla pelkästään lomalla. Eläkkeellä ollessakin pitää olla mielekästä tekemistä.

Omalla kohdallani osa-aikaeläkkeelle jäämisessä kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi jaksanut olla töissä. Jaksoin hyvinkin ja jaksaisin edelleenkin, mutta jos haluaisin palata edes keikkaluontoisesti työelämään, tekemisen pitäisi olla jotain ihan muuta kuin viimeisinä työvuosinani.

Eläkkeellä on vähemmän rahaa käytettävissä
mutta enemmän aikaa tehdä mitä tahtoo.
Joskus voi vaikka ihmetellä luontoa.

Eläkkeelle jäämiseen sisältyy ainakin neljä suurta muutosta. Yksi ja mahdollisesti merkittävin on talous, kun rahaa ei olekaan enää käytettävissä entiseen tapaan. Sosiaaliset suhteetkin luultavasti muuttuvat tai jäävät kokonaan uupumaan, jos niiden eteen ei tee jotain.

Eläkkeelle jääminen voi myös olla henkisesti raskas asia. Moni kokee olevansa tarpeeton työelämän ulkopuolelle jouduttuaan. Ja mitä tehdä sillä vapaa-ajalla, jonka työelämästä pois jääminen mahdollistaa? Keinutuolissa kiikuttelu ei taida enää olla tätä päivää.

Eläköityminen voi romahduttaa oman talouden, jos työeläkettä ei ole kertynyt riittävästi eikä eläkkeen rinnalle ole tullut säästettyä vapaaehtoista eläkettä varten. Moni tajuaa nykyään aloittaa ajoissa sijoittamisen eläkevuosia varten. Minä en sitä aikanaan ymmärtänyt.

Omalla kohdallani taloudellinen romahdus oli tuntuva, sillä olin viimeiset 15 vuotta ihan mukavapalkkaisessa työssä, mutta sitä edeltänyt rikkonainen työura aiheutti sen, että eläkkeeni jäi todella pieneksi. Maksoin monet vuodet vapaaehtoista eläkevakuutusta varten, mutta maksut olivat joko liian pienet tai sitten valittu sijoituskohde oli kehno. Tällä hetkellä tuntuu, että maksamani rahat sulavat veroina kankkulan kaivoon. Ja niitä on käytettävissä vain siihen asti kun täytän 70 vuotta. Jos elon päiviä riittää, jollain rahalla pitää elää senkin jälkeen.

Ehjän työuran tehneillä talous ei eläkkeelle jäädessä todennäköisesti heilahda niin pahasti pakkasen puolelle kuin minulla. Joka tapauksessa eläkeläiset joutuvat opettelemaan arjen pyörittämistä pienemmillä varoilla kuin töissä ollessa. Toisaalta eläkeläinen säästyy monenlaisista työssä käynnin vaatimista maksuista. Ei ole enää työmatkakuluja ja lounastaakin voi kotona halvemmalla kuin töissä ollessa (jos osaa ja haluaa kokata itse). Yllättäen voi huomata senkin, työtehtävistä riippuen, että vaatekaapissa on paljon vaatteita, joilla ei enää ole juuri käyttöä. Eikä uusia työvaatteita tarvitse enää ostella.

Eläkeläisille maalaillaan usein kiehtovia kuvia matkustelusta ja leppoisista kylpylälomista, mutta milläs kierrät maailmaa risteilyaluksilla ja lillut luksuskylpylän altaassa, jos eläke hädin tuskin riittää pakollisiin menoihin?

Vaikka tiedostin tulevan eläkkeeni pienuuden jo hyvissä ajoin, hälytyskellot eivät silti soineet. Onnekkaasti olin kuitenkin säästänyt pankkitilille sen verran, että tiukan paikan tullen käytettävissä on kohtuullinen puskuri pahan päivän varalle. Näinhän meitä on aina opetettu tekemään, mutta kuinka moni tuota ikiaikaista ja joskus kai vähän pilkattuakin ohjetta muistaa noudattaa?

Koska oma "herätykseni" tapahtui suunnilleen vasta siinä vaiheessa, kun eläkeikä oikeasti koitti, en ollut mitenkään harjoitellut selviämään vähällä rahalla. Olin ostellut mitä mieli teki. Se koski sekä ruokakaupassa käyntiä että muutakin kuluttamista. Siksi nyt koenkin välillä olevani melkoinen askeetti kaiken maksullisen suhteen. Nuukuus on varmasti oikein sana kuvaamaan tämän hetken rahan käyttöäni.

En ole silti vaipumassa synkkyyteen. Uskon, että pienelläkin eläkkeellä tulee juttuun. Ei oikeastaan tarvitse kuin mennä paikalliseen uimahallin saunaan turisemaan vanhempien eläkeläisrouvien joukkoon. Kenenkään tuloja ei tietenkään pidä mennä utelemaan, mutta oletukseni on, että näiden leppoisten rouvien eläkkeet voivat hyvinkin olla samaa tasoa kuin omani, kenties jopa pienempiä. Kovin tuntuvat kuitenkin olevan tyytyväisiä omaan elämäntilanteeseensa. Eläkeläiselle tarjolla olevat alennukset kannattaa muuten hyödyntää. Yksi niistä on halvempi sisäänpääsy uimahalleihin.