Vegaanista ruoanlaittoa

päivis: Aah kuinka olenkaan kaivannut kasvismaksalaatikkoani! Niin epätoivoisesti kaipasin sitä, että ensimmäisellä kauppareissulla Thaimaasta tultuamme ostin pussin kokonaisia ohrasuurimoita, vaikka kasvismaksalaatikko tekeytyykin parhaiten rouhituilla ohrasuurimoilla. Pari viikkoa tässä kuitenkin ennätti vierähtämään ennen kuin sain tehtyä tuota vegaanista herkkua.

Ulkomuistista tiedän, mitä tuohon uuniruokaan laitetaan, mutta silti aina tarkistan netistä joltain Oikeutta eläimille -keskustelupalstalta, minkä verran mitäkin ainetta tarvitaan. Mutta puolen vuoden - tai kai vähän ylikin - aikana tuo ikivanha sivu on poistunut netistä. Hetken aikaa piti tuumailla ennen kuin aloin sekoitella aineksia. Uusia versioita saman nimisestä uuniruoasta en halunnut lähteä kokeilemaan, eikä ihan kaikkia aineita kaapista olisi löytynytkään.

Olen kerran aikaisemminkin kirjoittanut tästä kasvismaksalaatikosta blogin, mutta silloin en kertonut, mistä se valmistetaan. Olisi helpottanut tämänkertaistakin kokkailua, jos olisin tehnyt niin. Siis näitä: rouhittuja ohrasuurimoita n. 3 dl (keitellään vartin verran), hyvin silputtu sipuli, 1,5 dl jauhettuja pähkinöitä, 1 dl rusinoita, pari ruokalusikallista soijajauhoa, 1/2 dl siirappia, suolaa, paprikajauhetta ja 4 dl kauramaitoa. Öljytään uunivuoka, sekoitetaan ainekset ja paistetaan tunnin verran 200 asteessa. Suunnilleen noin.

Minulle on tärkeää kypsentää kasvismaksalaatikkoni Anna-mummulta
perimässäni, ovaalin muotoisessa teräsvuokassa.

Reseptiä googlettaessani huomasin, että kasvismaksalaatikko oli jotenkin yhdistetty myös Saarioisten eineksiin. Taisi kuitenkin kyse olla aprillipilasta, joka kuulemma joskus pyöri sosiaalisessa mediassa.

Tällä kertaa netistä silmiin sattui myös keskustelua ruoan nimestä. Joku kermaisempaa (ehkä kaurakermaisempaa) versiota kaivannut ehdotti nimeksi tyyliin kermainen ohravuoka. No ei tietenkään! Muutama taas kauhisteli sitä, että nimessä näkyy tuo sana maksa. Olen lapsena syönyt maksalaatikkoa, joten tiedän, ettei tämä ruoka nyt maksalaatikolta sentään maistu, mutta rakenteeltaan se muistuttaa paljolti maksalaatikkoa. Ehkä erityisesti rusinat tekevät sen. Minä kyllä liputan sen puolesta, että kasvismaksalaatikko saa pitää nimensä.

Millään muotoa en oikeaa maksalaatikkoa kaipaa. Niin kuin en kaipaa lihapulliakaan, vaikka mielelläni syön erilaisia ruskeita kasvispyöryköitä. Kastikkeen kanssa tai ilman. Sama juttu kasvismakkaroiden kanssa. Niistä muuten ihmisillä on jännästi tosi erilaiset mielipiteet. Jos joku kasvismakkara tai -nakkilaji on jonkun mielestä parasta mitä Suomen kaupoissa on tarjolla, joku toinen sanoo samoista makkaroista, että "ei kiitos enää toista kertaa". Makuasioista ei selvästikään kannata kiistellä.

Maksalaatikkoa kai syödään mielellään puolukkasurvoksen kanssa. Niin syödään kasvismaksalaatikkoakin. En ole muutamaan päivään käynyt kaupassa, joten jääkaapissa ei puolukkahilloa ollut. Onneksi kuitenkin olin syksyllä laittanut yhden hillopurkin jämän pakastimeen, joten siltäkin osin herkkulounaani oli täydellinen.