Alkoholi ja alkoholittomuus

jormas: Eräänkin kerran olen kirjoittanut ja vielä enemmän puhunut viinasta ja viinattomuudesta. Juoppoudesta, kohtuukäytöstä ja raittiudesta. Monesti olen kuullut niiden, jotka sanovat olevansa kohtuukäyttäjiä sanovan: "Koska joku ei voi käyttää alkoholia kuten minä, hänen pitää olla kokonaan juomatta".

Miten niin? Miten se näin menee? Ehkä siksi, että 80 % aikuisista käyttää alkoholia. Kun aivan liian harva omien polkujen sijaan haluaa olla tai on perässä hiihtäjä ja kuten muutkin, olen eräänkin kerran kuullut ravintolassa istuessani: "Mitä sinä täällä teet, kun et juokaan." Lienen huonoa omaa tuntoa juomisestaaan kokevan soimaava omatunto, kun vain olen läsnä sanomatta sanaakaan.

Itse ajattelen, että jos ei voi olla tai halua olla kokonaan ilman viinaa, on sitä käytettävä. Toisten enemmän ja toisten vähemmän. Jos oman elämän kokeminen aidosti ilman todellisuuden muuttamista keinotekoisesti toiseksi ei istu, pitää käyttää alkoholia tai jotain muuta tapaa karkottaa edes hetkeksi arki mielestä. Tai juhla.

Yhdessä vaiheessa olin vankkumaton korjaavan päihdetyön kannattaja ja valmis heittämään ennaltaehkäisevän raittiustyön romukoppaan. En nähnyt siinä kuin poliittisten raittiusseurojen ikäihmiset kahvittelemassa tai kotiseuturetkellä. Siis he tai ne, jotka eivät joisi muutenkaan. Eivätkä ole koskaan juoneetkaan. Luulin, että oman pää pitää olla ollut silmukassa, ennen kuin osaa neuvoa kuinka sen saa siitä pois. En ymmärtänyt, että silläkin on arvonsa kuinka elää, ettei päätä tarvitse lainkaan laittaa mainittuun silmukkaan.

Joten kun aikansa on kuunnellut, että vain valistuksella ja ennaltaehkäisevällä työllä on pitkässä juoksussa merkitystä, uskon siihen itsekin. Luulen nimittäin, että ihminen juo niin kauan kuin omassa elämässä on mukavampaa olla silloin tällöin pienessä sievässä kuin aina selvinpäin. Mutta toki silmukassa olevat päätkin tarvitsevat oikeamman polun näyttäjiä.

Kaima Ojaharju taisi sanoa kerran viisaasti, kun häneltä kysyttiin kauanko ja miksi Jeppe: "Ruukku menee kaivolle, kunnes särkyy". Se on kuitenkin vain osatotuus, sillä jotkut eivät juo koko elämänsä aikana, jotkut silloin tällöin ja joillakin ei pohjaa eikä ruukun särkymistä näy. Vaikka makaisi ulosteissaan päivätolkulla kadulla useamman kerran vuodessa. Useimmat ymmärtävät ihmisen olevan silloin vähintäänkin sairas. Joten en tiedä vieläkään, onko viinanjuonti sairaus vai ei. Mutta olen vakuuttunut, että jossain kulkee sairauskin mukana. Siis, että joku juo kaiken mahdollisen. Perheen, ystävät. työpaikat, kodin, muun omaisuuden, terveyden........

Mutta maailma muuttuu. Mukaan tulee koko ajan lisää tapoja laittaa nuppi sekaisin ja paeta omaa elämäänsä. Mutta se muuttuu muutenkin. Alkon eniten myyty tuoteryhmä on tällä hetkellä alkoholittomat juomat. Siinä on jotakin, jota en ehkä olisi ymmärtänyt koskaan, ellen olisi juonut jo ajat sitten oman määräni täyteen.

Yksi asia on nykyisin aiheessa ihmetyttänyt ehkä muita enemmän. Kun luen viinien tai oluiden maku- ynnä muita testejä, loistaa joukosta poikkeuksetta poissaolollaan alkoholittomat viinit, siiderit ja oluet. Miksiköhän? Siksikö, että alkoholia nauttivat luulevat hallitsevan juomisen osalta elämäänsä paremmin kuin raittiit ja mainitut juomat eivät kuulu prosenttijuomien kanssa samaan joukkoon edes makutesteissä? Vai johtuuko se siitä, että kohtuukäyttäjätkin ovat oman totuutensa vankeja. Kuten raittiutensa löytäneet alkoholistitkin.