Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Pyykinpesumatkoja

jormas: Ensin ajattelin kirjoittaa lähdön läheisyydestä, sillä huomenna matkaamme toiseen kotiimme Tuusulan Jokilaaksoon.

Mutta en teekään niin, vaan kirjoitan pyykinpesumatkoista Thaikotimme lähipesuloihin. Jotka saavat joskus perin ainutlaatuisia muotoja. Itse nimittäin en ole koskaan kuullut kenenkään lähteneen noutamaan pyykkejä pesulasta uimalla.
Sillä pesuloita sadan metrin säteellä meillä taitaa olla ainakin neljä. Kaksi itsepalvelu sellaista ja kaksi sellaista, josta pyykki tulee hajustettuna ja nätisti viikattuna. Käytämme molempia. 

Tai oikeastaan minä kaytän vain pestyjä vaatteita ynnä lakanoita ja tyynyliinoja. Ja teen joskus pyykin vienti- tai hakumatkoja. Kerran tai pari peräti yksin.

Sinällään osallistumiseni pesutouhuun on rajoittunut oman päähuivini, naisille tarkoitetun paitani ja yhdistetyn lenkki- sekä uimahousujen huuhteluun. Kunnes ne katoavat naulasta säännöllisen epäsäännöllisesti päiviksen toimesta pesukoneiden uumeniin. Ja palaavat vaatekaappiin viikattuna ja puhtaina. Mielestäni mukava ja minulle sopiva käytäntö.

Yhden, kadun toisella puolella olevan pesulan vieressä on Vesikauppamme, josta noudamme joskus muuta kuin pyykinpesuvettä. Kaupassa on kissa ja koira, joiden vuoksi siellä käymmekin. Koira oli ensin meitä kohtaan sangen empiväinen, mutta muutama makupala on muuttanut mielen.

Nykyisin se on niin ystävällinen päiviksen mennessä käyttämään naapurin itsepalvelupesukoneita, että mielestään hänelle tai sille paras paikka seurata pyykkikoneen täyttymistä tai tyhjentämistä, olisi päiviksen sylissä.

Eilinen toikin sitten uuden ulottuvuuden ja tavan mennä pyykkituvalle. Sillä katselin pää kallellaan, että joko on piipaa-auton tai ainakin valkotakkisten aika, kun päivis kietoi mekkoaan päänsä ympärille turbaaniksi ja sanoi lähtevänsä noutamaan pyykkejä.

Sitten hän tallusti muutaman askeleen bikineissään, astui veteen, sanoi heippa ja hävisi sinällään vaatimattomiin altaan aaltoihin. Vieläkin maltoin mieleni, kun hän altaan mitan päästä huuteli, että älä laita ulko-ovea lukkoon, kun ei ole avaimia mukana. Ajattelin, että ei varmaan olekaan, kun ei ole päällä kuin uima-asu ja päässä mekko.

Mutta ei mennyt aikaakaan, kun vaimo seisoi ovella, hame tai leninki siellä, missä sen mielestäni kuuluu ollakin niin sanotusti ihmisten ilmoilla oltaessa tai sinne mentäessä. Kädessä pyykkikassi täynnä puhtaita vaatteita.

Kun hän tämän blogin lukee, hän sanoo, että värittelin tai muunsin totuutta ja minä sanon, että näin minä asian koin ja muistelen tapahtuneen.

Ei kommentteja: