Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kevättä ilmassa

päivis: Vuodenajat ovat omassa päässä olleet vähän sekaisin, kun puoli vuotta elettiin kesää Thaimaassa ja nyt sitten odotellaan kotimaassa kesää. Tosin jokin näkyy täällä muuttuneen, kun kevättä väen vängällä yritetään nimittää kesäksi. Muutaman päivän lämmin sää ei sitä kuitenkaan vielä tee. Kesä alkaa kesäkuussa.

Vaikka suomalaisten silmissä Thaimaassa on jatkuva kesä, kyllä sielläkin yritetään kuukausia erotella toisistaan. Siitä osoituksena on muun muassa tavaratalo Tesco Lotuksessa joskus vuodenvaihteen aikoihin silmiini sattunut lappunen naisten vaateosastolla. Siellä takkien rekkiin oli laitettu muistutus, että nyt on talvi. Englanniksi. Ehkä ajattelivat ystävällisesti, että turistit huomaisivat, että on vedettävä paksumpaa vaatetta päälle. Oikeasti ne eivät kovin paksuja olleet, mutta kuitenkin niin paksuja, etten hyvälläkään tahdolla pystyisi sellaista Thaimaassa pitämään.

Itse en tosiaan huomannut, että milloinkaan olisi tarvinnut lisätä vaatetta. Paremminkin päin vastoin. Lisävaatetuksen tarvetta mietin vain, kun matkustimme Pohjois-Thaimaahan. Kuvittelin, että siellä ehkä kuitenkin pitäisi pukeutua lämpimämmin. Mutta ei, sielläkin mittari näytti päivittäin 30 asteen lämpötiloja.


Thaimaan kesän ennätimme silti ilmeisesti kokea ennen kotimaahan paluuta. Näin päättelin, kun Pattayan Central Festivalissa koko talo oli koristeltu kesäasuun. Kaikkialla kerrottiin, englanniksi, että nyt on kesä.

Olimme Suomeen tullessa valmistautuneet kevääseen. Tiedättehän: maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humauttaa. Tosiasiassa huhtikuun puolivälin paikkeilla lunta oli vielä etelässäkin niin paljon, että kotipihaankin pääsi vain maasturilla. Mutta kyllä lumi aika nopeasti sen jälkeen alkoi kadota. Muutaman päivän päästä sitä ei tiellä enää juuri ollutkaan. Eikä onneksi ole myöskään satanut lisää. Niinkin olisi voinut käydä. Ja voi vielä käydäkin. Ensi yöksikin on luvattu pikku pakkasta. Tosin tähtikirkkaalta taivaalta lunta ei tietenkään sada.

Peipposia olen nähnyt. Ja yhden västäräkin. Oletettavasti västäräkki oli joku varhainen tiedustelija, ei vielä sellainen yksilö, jonka nähtyään voi tosissaan sanoa, että "västäräkistä vähäsen". Siis kesään. Joutsenetkin ovat minulle kevään tulon merkki, vaikka osa niistäkin taitaa viihtyä Suomessa ympäri vuoden. Tuusulan Jokilammilla niitä on ollut jo kaksin kappalein, tuttu pariskunta. Samoin Laukaan Nurmisella joutsenet pitävät omaa ilotteluaan.

Oma kevääni alkaa nykyään siitä, kun alamme juoksuttaa koivuista mahlaa. Nyt on siis kevät.

Ei kommentteja: