Yhteiskuntavastuuta sosiaalisen median keinoin

jormas. Olen innokas kirjoittaja ja sosiaalisen median käyttäjä. Ajan siihen otan dekkareiden lukemisesta ja television katselusta. Mielestäni se on hyvä valinta ja vaihtokauppa, sillä some on kaksisuuntainen kommunikoinnin väline ja kanava, jota kirjat ja tv eivät ole.

Mutta kuinka sitten  bittimaailmassa kannan mainitsemaani yhteiskuntavastuuta? Olin aikoinaan suuren Thaimaan ystävät Faceryhmän jäsen, kunnes ylläpito sulki minut sen ulkokouolelle. Syy lieni, etten pitänyt, kun ryhmä ei sallinut monipuolisen tiedon jakamista maasta kiinnostuneille, vaan ainoastaan myönteiset asiat olivat sallittuja ja läpäisivät ylläpidon sensuurin. Vähän kuin Pohjois-Koreassa, näin luulen.

Jonkun mielestä omassa
elämässä on taakkaa kyllin. 

Joten perustin paikallisen, avoimen ja julkisen ryhmän Jomtien Pattaya Beach. Se on vuodessa kasvanut seudun alansa suurimmaksi, jolla on rekisteröityjä jäseniä reippaasti toista tuhatta. Avoimuutensa ansioista kaikki näkyy kaikille ja kaikki voivat lukea kaikkea. Siksi en  tiedä lukijamääriä, jotka voivat olla melkoisia, sillä jollakin yksittäisellä kirjoituksella saattaa olla ja onkin joskus tuhansia lukijoita. Vain kommentointiin ja julkaisemiseen edellytetään jäsenyyttä. 

Toinen syy ryhmän perustamiseen tuli joiltakin suomalaisilta yrittäjiltä, kun kyselin maksullista mainosta Pattaya Suomi-Seuran kotisivuille. Että "ei pysty millään, sillä jos ei esimerkiksi kahta seuraavaa reissua saada buukattua, pitää lopettaa koko touhu". Sitä en kysynyt auttaako siihen, jos ei mainosta.

Joka tapauksessa jotkut yrittäjät ja yksityisetkin käyttävät ryhmää mainostamiseen ja vaikkapa jonkun myymiseen. Ehkä osin tästä syystä sain kimppuuni Thaimaansuomalaisen, joka hankkinee osan leivästään myymällä mainoksia julkaisuihinsa. Tai sitten kyseessä on vain pieni mieli ja kateus.

Kolmas syy oli luoda foorumi, jossa ihmiset voivat purkaa mieltään mieltä painavista asioista. Tai julkaista kuvia ja kertoa vaikka mitä on milläkin retkellä tapahtunut. Eniten kyytiä sivuilla on kuitenkin antanut pienten miesten pieni, suuriääninen joukko kylän koirille ja minulle. Mutta paljon myös kysellään asioista. Missä on se ja se paikka ja mistä voi ostaa hiuslakkaa tai jotain muuta.

Ja neljäs syy oli tehdä foorumi, jossa jokainen voi sanoa henkilökohtaisuuksiin menemättä melkein mistä tahansa mitä tahansa. Tähän joukkoon laitan myös itseni, vaikka silloin tällöin jätän sanomattakin.

Kun joissakin ryhmissä ylläpito karsii kirjoituksia ja lopuksi kirjoittajiakin, niin sitä ei hevin Jomtien Pattaya Beach -ryhmässä tapahdu. Mutta ei ole hyvä sekään edellä mainitulle pienelle ryhmälle, jonka pitäisi itse saada sanoa mitä sattuu. Heille tärkeintä tuntuukin olevan oman pahoinvoinnin kylväminen.  Kaikkinensa sosiaalinen media on minulle oiva tapa kantaa vastuuta yhteisistä asioista.