Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Ehkä Thaimaan posti ei hukkaakaan mitään?

jormas: Olen Thaimaassa vähentänyt television katselun lähes nollaan. Joskin nyt innostuin asentamaan puhelimen datayhteyden avulla meille suomenkielisen Netflixin. Yhteydestä maksamme 600 bahtia kuukaudessa ilman rajoituksia.

Toinen mikä on jäänyt vähälle, on kirjojen lukeminen. Tosin lukemisen suhteen näin ei ollut tarkoitus ja tilasimmekin luettavaksi ja itseni lisäsivistämiseksi Suomen Kuvalehden 15 kuukaudeksi. Se on hyvä lehti, jonka historia vähintään on yhtä pitkä kuin itsenäisen Suomen.

Tilaus alkoi helmikuusta  ja kolme ensimmäistä lehteä tuli moitteettomasti. Kukin kahden viikon viiveellä. Siitä eteenpäin oma, lukollinen postilaatikkomme tai -lokero ammotti tyhjyyttään. Aamuin, päivin ja illoin tein monta toiveikasta reissua, jotka kaikki päättyivät samaan pettymykseen. Ei lehteä eikä muutakaan, sillä jopa laskuakin mistä vaan odotin.

Mitta tuli eilen täyteen ja keräsin materiaalia mukaan, sillä aamulla oli tarkoitus suunnata kävelylenkkimme Chayapruek Post Officeen Sukhumvitin varrella. Mukaan oli varattu Thaikotimme osoitekirjaa, josta piti selvitä onko osoite väärin, oli vanhaa kirjekuorta ja joulukorttia, millä posti on meille aiemmin osannut jne.

Aamulla lähdimme matkaan elektroninen sanakirja taskussa. Mutta sitä ennen kurkkaus postilaatikkoon. Ja kas! Sinnehän oli yön aikana ilmestynyt puoli lokerikollista postia. Kuvalehteä kolme kappaletta, kaikki omissa kirjekuorissaan ja vielä HOG-kerholehti Harley-Davidsonin omistajille. Postia siis Jenkeistä ja Suomesta meidän molempien nimillä. Mukava yllätys.

Pieni ja välillä niin kovin ahdas minäni otti takaisin kaikki mitä olin rakentanut mieleni sopukoihin Thaimaan postista. Tilalle tuli muistikuva Facekaverista, joka hiljan kiitteli Suomen postia juuri laatikkoon kolahtaneesta kotimaan joulukortista.

Ajattelin myös täkäläistä käsitystä sovituista ajoista. Kuinka minulle kello 10 on kello 10 ja vartin yli on, että "eipä se ja se tullutkaan, vaikka eilen niin selvästi sovimme ajan". Kuinka kaapin tai muun asentaja tulee iltapäivällä tai seuraavana päivänä suu korvissa kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Eikä hänen maailmassa olekaan.

Jos hän näkee nyrpeähkön ilmeeni, säilyy hymy, jonka väliin suu tapailee, että "soli soli". Se on sulattanut joka kerta nyreyteni, sillä viimeistään silloin muistan, että maassa maan tavalla. Ja minunkin huuleeni kaartuvat hymyyn ja sanon "no problem". Tänä aamuna ajattelen, jos ei tänään, nii ehkä "tu molou".

Ei kommentteja: