Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Thaimaassa on omituinen tapa uutisoida onnettomuuksia

päivis: Katselin pitkästä aikaa televisiosta thaimaalaista uutislähetystä, joka tällä kertaa koski ainakin osittain Pattayalla tapahtuneita asioita. Moni uutisaihe jäi thaikieltä ymmärtämättömälle epäselväksi, vaan ei jälleen kerran se, että minkäänlaista yksilönsuojaa täällä ei tunneta. Vapaata riistaa medialle ovat muun muassa onnettomuuksissa menehtyneet ja heitä surevat omaiset. Melko iljettävää.

Thaimaassa on tapana, että varsinkin onnettomuuksissa tai väkivallan seurauksena menehtyneet "pääsevät" nimeään myöten uutisiin. Jos kyse on ulkomaalaisesta, myös kansalaisuus kerrotaan. Jos oikein huono tuuri käy, esimerkiksi jonkun papparaisen sukulaiset saattavat saada tiedon ikämiehen menehtymisestä jonkin thaimedian välityksellä ennen kuin virallinen ja pehmeämmin kerrottu suru-uutinen tavoittaa omaiset.

Ikävänä yksityiskohtana on saatettu vielä netissä tai televisiossa kertoa, että kuolema on papan korjannut jonkun bordellin lakanoiden välistä. Tai että suvun reppureissaaja on ahdistuksissaan hypännyt kuolemaan condon kymmenennen kerroksen parvekkeelta.

Äsken katselin selvästikin jonkun oppilaitoksen pihassa kuvattua materiaalia, jossa yksi arviolta päälle kymmenvuotias tenava itki kipujaan, kun hänen jalkansa oli juuttunut sadevesiviemärin väljän ritilän väliin. Asian merkittävyyteen nähden varsin pitkä uutisvideo ei näyttänyt keinoa, jolla pojan jalka saatiin pois pinteestä. Meillä varmaan kysyttäisiin vähintään, onko kuvamateriaalin julkaisemiseen ollut vanhempien lupa.

Ja heti edellisen "uutisen" perään saattoi katsoa, kun arvatenkin venäläistä miesturistia yritettiin tuloksetta elvyttää jossain kohtaa kotirantaamme. Paikalla olleen omaisen surua ja tuskaa ei tietenkään myos mitenkään kaihdettu kuvauskohteena.

Meillä Suomessa kannustetaan nykyään silminnäkijöitä lähettämään lehdille kännykkäkuvia erilaisista onnettomuustilanteista. Moni näin tekeekin pienen palkkion toivossa. Thaimaassa sen sijaan näyttää olevan käytäntö, että tiedotusvälineet seuraavat hälytyksen saaneita pelastusviranomaisia kuin hai laivaa. Sattumalta paikalla olleita ulkopuolisia ei ilmeisestikään tarvita avustamaan mediaa.

Asiasta sen enempää tietämättä uskaltaisin väittää, että median kuvaajaporukka on aina valmiina jossain poliisilaitoksen nurkilla odottamassa seuraavaa hälytystä jonnekin onnettomuuspaikalle. Ja jos ei muuta kerrottavaa sille päivälle ole tarjolla, kuvataan sitten jalastaan jumiin jäänyttä pulskaa koulupoikaa, jonka ympärillä poliisin, palolaitoksen ja ensihoitajien lisäksi häärää kymmenittäin uteliaita.
Kuvan henkilöt eivät tiettävästi ole median edustajia eivätkä myöskään liity
tekstin aiheeseen. Ovatpahan vain sattuneet kuvauskohteekseni Burapa-
moottoripyörätapahtumassa parisen viikkoa sitten. Blogin aihe on sen verran
karu, että se tarvitsee tähän loppuun vähän kevennystä.

Ei kommentteja: