Changilta pois

päivis: Jorma eilen kyseli, että Ko vai Koh Chang. Niinpä. Kumpaakin tapaa kun näkee käytettävän. Samasta saaresta kuitenkin on edelleen kyse. Nyt matka saarelle on enää muistoissa, sillä kahden yön reissun jälkeen palasimme tänään iltapäivällä kotiin Jomtienille.

Koh (käytän mielelläni tätä "pitempää" muotoa) Changista on tullut meille sellainen silloin tällöin käyntikohde. Vähän laiskoja olemme ylipäätään lähtemään millekään saarille. Lähinnä olevalla Koh Larnillakin olen käynyt viimeksi kolme tai neljä vuotta sitten. Changille matkustaminen ei käykään ihan niin käden käänteessä, sillä siihen pitää varata lähes työpäivän verran tunteja.

Moottoripyörällä liikuttaessa ei ole ihan sama, minkä reitin valitsee. Suorin on myös nopein, mutta vilkasliikenteisen Sukhumvitin tai jonkun highwayn sijaan on mukava ajella halki maaseutujen kaksikaistaisia teitä pitkin ja poiketa välillä pitkin merenrantaa kulkeville teille. Kaiken lisäksi pienemmätkin tiet ovat pääosin hyväkuntoisia. Matka ja matka-aika kasvavat hieman kun tekee näin. Mutta se on sen väärti ja nykyäänhän näiden valintojen toteuttaminen onnistuu suhteellisen sujuvasti gps:n ansiosta. Seitsemän tuntia matkoihinmme kului mennen tullen. Mutta ehkä matkoista jäi parempi mieli, kun maisematkin tarjosivat jotain näkemisen arvoista.

Kaikki Koh Changilla käyneet tietävät, miten jyrkkiä ja tiukkakurvisia sen tiet ovat. Ajamisen vaativuutta tulisikin enemmän painottaa. Kokemusta kaksipyöräisellä ajamisesta pitää ehdottomasti olla, ennen kuin lähtee kokeilemaan ajotaitojaan Changin teille. Vähän kauhulla katselin joitakin vastaantulijoita, joiden kypärä oli päässä kallellaan ja jännittyneet olkapäät olivat nousseet ainakin korvien tasolle. Joskus vain pitäisi ymmärtää, että tämä on liian vaikeaa. Ja se voi olla hengellekin hupaa.

Tänään pysähdyimme jonkun kadun varrelle ja
löysimme kirpparin. Lapsilla oli leikit käynnissä. 

Eilinen oli oikea Suomi-päivä. Törmäsimme saaren länsilaidan päässä olevan luonnonsuojelualueen beachillä pariinkin suomalaisporukkaan. Harvinaisiksi nämä kohtaamiset teki se, että pitkällä rannalla oli vain kourallinen ihmisiä. Iltapäivän puolella ajelimme saaren itäpuolelle, jossa asuu Harrikka-Harri. Voi olla, että tuon alkuosan olen itse hänelle kehitellyt, mutta jonkin sortin motoristista kuitenkin on kyse. Ja legendasta jo eläessään.

Harri oli kotosalla veden päälle rakennetussa asumuksessaan. Paikalla oli myös muutama muu suomalainen. Ja eikös vaan, kun teimme pois lähtöä, paikalle pölähti lisää suomalaisia.

Eilen illalla etsimme jonkin aikaa turhaan yöpaikkaa, joka miellyttäisi. Pitäisi olla rannalla ja mielellään bungalov. Sitten näin sanat, tai paremminkin kuvan thaikielen sanasta, joka tarkoittaa sanaa hotelli. Päätimme tarkistaa paikan ja sinnehän jäimme. Siistin ja tilavan bungalovin hintakin oli huomattavasti halvempi kuin edellisyön majoitus hieman homeelta tuoksahtavassa mökissä.

Meidän Changin must-paikkojamme ovat tuo äsken mainittu länsipuolen päässä oleva biitsi hienoine rantoineen ja omituisine, hiljaista kuolemaa tekevine laivamajoituksineen. Toinen on entisen (ehkä nykyisenkin) kalastajakylän pitkän laiturin ympärille syntynyt "ostoskeskus", josta voi bongata muutakin kuin tavanomaista turistirihkamaa. Ja itse paikkakin on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Viihtyisiä ja kaiken tasoisia ravintoloitakin sieltä löytyy. Kissaihminen myös todennäköisesti ilahtuu laiturialueella asustelevista lukuisista kissoista. Paikan löytää kartasta nimellä Bang Bao Pier.

Kun molemmat paikat oli nähty, eikä paluu länsipuolen serpentiiniteille enää houkuttanut, päätimme aamulla palata takaisin kotiin. Kaksi yötä Koh Changilla riitti tällä kertaa.

Ihan sattumalta kotimatkalla poikkesimme jonkinlaiselle delfinaariolle, jonka
sisäänkäynnillä myös lapset leikkivät. Nyt puhelleltiin saippuakuplia.