Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 2. helmikuuta 2018

Ko vai Koh Chang?

jormas: Eilen lähdimme viimein laskentatavasta riippuen Thaimaan toiseksi tai kolmanneksi suurimmalle saarelle, jonne olemme olleet menossa jo kuukausi tolkulla. Jotkut laskevat nimittäin mukaan saariryhmänstai ryhmät ja jotkut eivät.

Meillä on mielestämme ollut esteenä milloin joku toinen mielenkiintoinen meno, kuten äänestäminen tai päiviksen karaoketanssit, milloin pikku flunssaa, milloin ei keli ole kohdallaan ja milloin mieli. Puoli vuotta leppostamista Thaimaan auringon alla antaa kummasti säätövaraa eikä varsinkaan joka päivä tarvitse olla menossa. 

Mutta eilen oma mieli sekä kaikki taskussa kulkevan älylaitteen neljä virtuaalista sääprofeettaa lupasivat kelpo kelejä, joten matkaan. Siitä huolimatta viimeiset kymmenet kilometrit ripotteli vettä. Hällä väliä sanoi äiti, kun kakaroita tuuppi ulos. Että kesä kastelemansa kuivaak 

Ajoreittiä emme valinneet etukäteen. Kunhan päätimme, että vältetään Sukhumvitia ja Highvayta. Näin myös teimme ja ajelimme pitkin maaseutua, vuorten solia ja rannikkoa. Aikaa kotipihasta saaren ensimmäiseen yöpaikkaan kului aika tarkkaan 7 tuntia tankkaus ja muine taukoineen. Lautallekin taisimme ajaa suoraan ilman minuutinkaan odotusta viimeisenä ajoneuvona.

Ruokatauon yhteydessä ihmettelimme tyhjiä rantoja ja taisimme tulla päätelmään, että turisteja ei riitä joka paikkaan ja paikalliset tekevät muutakin kuin makaavat rannalla. Englanninkielinenkin oli välillä hakusassa. Niin ruokalista, muu opaste kuin ihminenkin. Reitin valinnaksi voin kyllä lämpimästi suositella jotain muutakin kuin suorinta tietä.

Ensi silmäyksellä saaren puoleen väliin ajettuamme huomasimme paljon tuttua, mutta myös uutta. Kuten liikkeitä ja pääväylässä uuden kestopäällysteen. Kiipeäminen vuoren päälle ja alas oli kuitenkin yhtä sykähdyttävä entiseen tapaan.

Saattaapi olla, että Chang aiheessa ilman saman nimistä oluttakin viivähdämme jonkun kirjoituksen verran. Sillä juuri nyt kun aamuaurinko on nousemassa ja olemme lähdössä muutaman kymmenen metrin päässä olevaan mereen aamu-uinnille ja mökin hintaan kuuluvalle aamupalalle, ei ole tietoa paluusta Jomtienin Thaikotiimme. Eikä edes siitä mitä täällä teemme tai teemmekö mitään.

Ei kommentteja: