Yksi päivä lisää elettyä elämää

päivis: Aika tavallinen päivä Thaimaassa. Aamulla joulukalenterien availua ja kahvinjuontia sängyssä. Makuuhuoneen ikkuna on avattu puoli seitsemän aikaan auringon noustessa. Linnut sirkuttavat. Joukossa jokunen laulaja, jollaista Suomessa ei kuule.

Tänään oltiin vähän aikaisemmin aamulenkillä. Jätän aina Thaimaahan tullessa kellon pois ranteesta. Ajankululla ei ole niin suurta merkitystä, mutta jonkinlaisen vinkin kellonajasta saa auringon sijaintia ja varjoja seuraamalla. Kun reitin varrella on pitempiä puiden heittämiä varjoja, tietää että olemme aikaisemmin liikkeellä.

Kaikkea sitä näkeekin.

Naapuritontin kolme koiraa, kaksi narttua ja uros, olivat kaikki paikalla. Joku oli tuonut niille muovipussillisen ruokaa, jota uros mutusteli omistajan elkein. Vasta sen jälkeen vanhempi nartuista pääsi maistamaan riisiä, jota pussissa oletettavasti oli. Kaikille kelpasivat myös meidän tarjoamat makupalat.

Pari päivää sitten näimme aamulenkillä aivan minimaalisen pienen kilpikonnan. Luulin sitä ensin joksikin koppakuoriaiseksi, kun se raahusti tien poikki. Jorma nosti sen turvaan pois tieltä. Sen jälkeen olen katsonut tarkkaan, mihin astun. Niin tänäänkin. Ehkä kohtaaminen kilpikonnan kanssa oli ainutlaatuinen tapahtuma.

Olemme nyt useampana aamuna kiertäneet saman lenkin, koska olemme halunneet tavata sekä naapuritontin koirat että Cryn siskon, jota olemme alkaneet nimittää Aamuksi. Aamu oli yksin kotona tyhjässä autopesuhallissa. Edellispäivänä näimme siellä kaksi narttua ja kaksi urosta, oletettavasti joukossa olivat sen isä ja äiti.

Aamun siirtoa Meowin tarhalle siskonsa luokse on suunniteltu. Välillä tuntuu kuitenkin väärältä riistää se pois perheensä luota. Toisaalta ei tunnu hyvältä sekään, että pentu jää vilkkaan Chaiyapruekin varrelle, jossa vaarana ovat autot ja mopot. Ja aikuistuttuaan se joutuu synnyttämään aina vain uusia ja uusia pentuja ollen siten osa Thaimaan koiraongelmaa. Hyvä olisi, jos se voitaisiin ainakin steriloida jossain vaiheessa.

Kaupan eli 7-Elevenin pihassa olivat jo paikalla tutut koirat ja kauppiaat. Lähes joka-aamuinen punnitus näytti, että paino on edelleen laskusuunnassa. Painon lisäksi olen itse vahdannut vyötärön ympärystä. Muutama sentti saisi vielä sulaa pois.

Uinnin ja aamupalan jälkeen lötköttelimme jonkin aikaa asunnon edustalla aurinkotuoleissa, mutta palmujen varjossa. Päivän moottoripyöräkierrokseen kuului ensin käynti Harrikkaliikkeessä, josta saimme yllättävän tiedon. Yhdysvalloista lokakuussa tilattu pyörä olisi perillä jo ensi viikolla. Voiko tuota uskoa todeksi? Odotimme sen saapuvan vasta tammikuussa.

Seuraavaksi Meowin luokse katsomaan Cry-pentua, joka pääsi lauantaina pois eläinsairaalasta ja opettelee nyt kävelyä. Jollain lailla se jo sujuukin. On hauska seurata, miten tarhan toiset koirat ovat kiinnostuneet tulokkaasta. Varsinkin yhdellä toisella pennulla näkyy olevan uuteen koirakaveriin jonkinlainen viha-rakkaus-suhde. Melkein tuntuu, ettei se halua hetkeksikään jättää Crytä silmistään.

Vähän isommilla kauppaostoksilla tulee käytyä kerran tai pari viikossa. Tänään kävimme Tesco Lotuksessa, joka on ainut paikka, jossa olen nähnyt luomukananmunia. Kaurahiutaleita haemme myös sieltä, vaikka nyt olen niitä löytänyt myös lähimmästä Big C:stä. Uutta herkkuani, säilöttyä ja chilillä maustettua sinappia ostin myös pari pussia. Sinappi muistuttaa hieman kaalia ja ehkä maussa ja rakenteessakin on jotain kaalimaista.

Aika monta vuotta on kulunut, ennen kuin olen alkanut haluta, lähes himoita, chiliä ruoka-annoksiini. Edelleen olen kai muutenkin turhan varovainen ruokavalinnoissani. Mutta kun en halua joutua tilanteeseen, että saan eteeni lautasellisen höyryävää lihaa. Siksi joudun valitsemaan syötäväni melko pienestä valikoimasta.

Isohko kassillinen syötävää maksoi noin 12 euroa. Joukossa oli muutama kokeilu. Kauppojen hyllyt kun ovat täällä väärällään kaikkea sellaista, jota Suomessa ei osaa kaivatakaan. Jotain niistä pitää siis aina silloin tällöin koemaistaa. Paras kokeiluni on tällä reissulla ollut tuo säilötty sinappi.

Tescossa on operaattorifirma-Truen myymälä, jossa kävin kysymässä, että voisinko ostaa jatkoa thaimaalaiseen internetliittymääni, josta maksettu kuukausi alkaa olla lopuillaan. Kovin oli monimutkaista siihen verrattuna, miten Jorma hankkii toiselta operaattorilta lisäaikaa kaupan ulkopuolella olevasta laitteesta. Minulle kyllä luvattiin ja kai ladattiinkin ilmaiseksi muutama lisäpäivä, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, se jäi aikaslailla epäselväksi. Ehkä menemme hankkimaan seuraavan käyttökuukauden seuraavaksi lähimmästä 7-Elevenistä, josta ensimmäinenkin kuukausi hankittiin. Ja kaiken lisäksi aika vaivattomasti. Palvelu ainakin pelasi.

Hedelmäkauppiaan rouva joutui tällä kertaa
tekemään ananaksen pilkkomistyön.

Osan ruoasta, jota syömme kotona, ostamme toreilta ja siellä täällä liikkuvilta myyjiltä. Nykyään olemme muun muassa ananas- ja vesimelonikauppiaan vakioasiakkaita. Hän tuo hedelmät pienellä lava-autollaan lähes kotiportillemme. Meloni pitää ostaa kokonaisena, mutta myyjän tarkasti valitseman ananaksen saa mukaansa pilkottuna. Kokonaisen ananaksen hinta vähän koosta riippuen on suunnilleen 80 senttiä. Pilkkominen kuuluu hintaan.

Tänään oli myös omatoiminen pyykkipäivä eli vein kassillisen pyykkiä pesulan edessä olevaan pesukoneeseen, joka toimii kolikoilla. Koneellisen pesu maksaa 30 bahtia eli saman verran kuin suurehko ananas.

Iltauinti, joidenkin naapureiden laittamien jouluvalojen vertailua omiin valoihimme (Jorman mielestä kellään ei ole niin hienot kuin meillä), iltakahvit ja television vilkuilua. Sitten tämän blogin kimppuun. Tuntuu, että näiden kirjoittamiseen menee aina vain enemmän ja enemmän aikaa. Kuitenkin mukavaa iltapuhdetta. Thaimaassakin.