Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Thaimaan kotikulmilla moottoripyörän selässä

päivis: Meillä on Thaimaassa ajoneuvona ollut jo useamman vuoden ajan Jorman parisataakuutioinen Honda Phantom -moottoripyörä. Vuosi sitten hankin oman ajokin, Honda Zoomer X -merkkisen, kaiketi noin 110-kuutioisen menopelin. Sillä kuljen, jos liikun yksikseni tai joskus myös silloin, kun Jorma ajaa omalla pyörällään. Tänään läksimme kahdella pyörällä, kun molemmat piti käyttää pesulassa.

Pidän moottoripyörällä ajamisesta. Useimmat suomalaiset kyllä nimittävät Zoomereita ja erilaisia skoottereita, joilla täällä ajellaan, mopoiksi. Minulle Zoomer on kevytmoottoripyötä, jossa skoottereiden tapaan on automaattivaihteet. Se tekee ajamisesta helppoa. Ei esimerkiksi tarvitse pelätä liikennevaloista lähtiessä, että moottori sammuu. Sen se kyllä tekee punaisissa valoissa seistessä. Älykäs järjestelmä vähentää turhaa tyhjäkäyntiä ja kun valot vaihtuvat vihreiksi, ei tarvitse kuin hipaista kaasua, niin moottori käy jälleen. En ymmärrä ollenkaan niitä, jotka kuulemani mukaan valitsevat vaihtoehdon, jossa moottori ei sammu pysähdyksen ajaksi.

Moni pelkää turhaan kaksipyöräisellä ajamista Thaimaassa. Usein olen kuullut, miten ihmiset jopa pelottelevat toisiaan, ettei täällä pidä missään nimessä mennä pyörällä liikenteeseen. Onneksi olen kuullut sellaisiakin kannustuksia, että sinne vaan sekaan. Nimenomaan, niin pitää tehdä.

Silmät pitää toki olla selässäkin, kun täällä ajelee. Siihen auttaa sivupeilien säännöllinen vilkuilu, ja takaa tulevien ajoneuvojen äänien kuuntelemisestakin on kummasti apua. Välillä molemmin puolin saattaa suhahtaa ohi kovaa vauhtia ajava kuski, jolla ei ole itsesuojeluvaistoa. Siksi pitää myös muistaa välttää äkkinäisiä sivuliikkeitä.

Thaimaan sujuvasta liikennekäyttäytymisestä olemme molemmat kirjoittaneet varmasti moneen kertaan. Sitä voisin kehua nytkin, mutta ehkä tähän sopii laittaa muutama kritiikin sananen. Vihaan ja vähän pelkäänkin täällä lähes kaikkialla vaanivia kuoppia, töyssyjä ja yllättäviä esteitä. En mielelläni aja pimeällä varsinkaan oudoilla teillä, joiden kuoppiin ja töyssyihin ei tiedä etukäteen varautua. Tutuilla teillä ja kaduilla oppii sen sijaan nopeasti välttämään pahimmat vaaran paikat.

Molemmat Hondat pääsivät yhtä aikaa pesulle.
Tänään ajoimme pyörien pesun jälkeen Pattayalle Central Festivaliin. Minun pyörälleni löytyi helposti kolonen Pattayan kakkoskadun varrelta, Jorman piti vähän odotella, että sai suurempikokoisen ajokkinsa kadun varrelle parkkiin. Joskus käytämme ostoskeskusten sisätiloissa olevia parkkipaikkoja, joissa on omat tilat kaksipyöräisille. Sieltä vaan on pois lähtiessä joskus kovin vaikeaa löytää oma pyörä ja saada se vielä ahtaita reittejä pitkin ajettua takaisin kadulle. Tai ehkä vain jostain syystä vierastan noita parkkihalleja.

Aikamme shoppailtuamme läksimme ajelamaan takaisin kohti kotia. Shoppailusta pitää todeta, että minulla oli tarve siihen, mutta lopulta vain Jorma löysi itselleen jotain tarpeellista. Minä en ostanut edes mitään tarpeetonta, mikä tietysti on hyvä asia. Ajoimme jonkun soin eli poikkikadun kautta Pattayan rantakadulle, josta harvoin ajamme suorinta reittiä Jomtienille. Nytkin läksimme yksisuuntaisen Walkingstreetin kautta kohti Pattayan pienvenelaitureita ja majakkaa. Neljän jälkeen iltapäivällä tämä ehkä maailman kuulu tyttö- ja baarikatu on melko tukkoinen, kun ravintolat täydentävät juoma- ja muita varastojaan. Ja kuten tavallista, katu oli täynnä Koh Larnin saarelta palailevia turisteja. Mutta sinne mahduimme hyvin sekaan moottoripyörinemme.

Rantaa myötäileva katu on ollut meidän suosikkimme jo vuosien ajan. Olemme samalla seuranneet muutoksia, joita rannan tuntumassa on tapahtunut. Uudet venelaiturit ovat varmaan olleet jo muutaman vuoden valmiina, mutta veneitä siellä näkee vain harvakseltaan. Onko syynä laituripaikkojen kalleus vai mikä lie, että seutukunnan turisteja palvelevat pikaveneet viedään yön ajaksi säilytykseen jonnekin muualle. Ennen ne hinattiin traktoreilla ja trailereilla rannan parkkialueille, joiden tuntumassa ennen asusteli myös melkoinen määrä koiria. Huviveneitä laitureissa ei myöskään näy. Niille on vähän kauempana kaupungista omat marinansa.

Majakan jälkeen tie nousee kohti Buddhavuorta ja Pratamnakia. Matkan varrella on suuri digitaalinen lämpömittari, joka tänään ei näyttänyt mitään. Usein mäen päällä on hieman viileämpää kuin muualla. Se taas johtunee vuoren miellyttävästi mikroilmastosta. Kun lämpömittari on kunnossa, se yleensä kertoo, että asteita on muutama pykälä alle 30.

Pratamnak roadille käännyttäessä on yksi risteys, joka saattaa tuntua tukalalta, koska liikennettä on pääväylällä yleensä ruuhkaksi saakka. Olen mielestäni jo aika hyvin oppinyt hyödyntämään samaan suuntaan kääntyviä autoja, joiden rinnalla risteysajo on himpun verran helpompaa ja turvallisempaakin.

Seuraavassa risteyksessä, Thappraya roadille käännyttäessä, on liikennevalot ja maan tavan mukaan kaksipyöräiset ajavat autojen eteen ensimmäisiksi odottamaan valojen vaihtumista. En ole koskaan joutunut tilanteeseen, että autoilija yrittäisi estää kaksipyöräisten pääsyä eturiveihin. Täällä otetaan toiset liikkujat huomioon, ellei sitten kyse ole niistä äsken mainituista kaksipyöräisillä liikkuvista kaahareista, joilta itsesuojeluvaiston lisäksi usein puuttuu myös kypärä päästä.

Yksi huomionarvoinen poikkeus täällä tietysti on: jalankulkijat. Jalankulkijoita ei kunnioita kukaan. Jos kunnioittaa, silloin on syytä epäillä, että auton tai moottoripyörän kuski on virolainen. Itsestänikin on tullut aika piittaamaton jalankulkijoiden halulle päästä kadun yli. Ei edes kannata harkita suojatien eteen pysähtymistä, sillä siinä voi kyllä käydä huonosti. Takaa tulijat kun eivät takuuvarmasti ymmärrä, että mopoilija haluaa antaa tietä jalankulkijalle. Se vaan ei kuulu maan tapoihin. Suojatiet ovatkin lähinnä suuri vitsi.

Seuraavalla kerralla kun lähden liikenteeseen Zoomerillani, se pitänee tehdä huoltoaseman kautta. Pyörän polttoainemittarin mukaan pian on aika tankata. Maan tavan mukaan tankkauskin on palvelutilanne. On jotenkin juhlallista, kun joku toinen tulee ja lorottaa tankin täyteen polttoainetta. Itselle jää vain maksamisen vaiva. Eikä sekään kovin suuri vaiva ole, sillä polttoaine on niin halpaa, ettei bensan litrahintaa ole koskaan edes tullut mietittyä.

Ei kommentteja: