Musiikkiharrastukseni

jormas: Lahjakkuudestani musiikkiin ei ole mitään sanottavaa, mutta kerron kuitenkin. Kansakoulussa oli laulunumeroni aina kuusi. Kun vanhempieni huijauksen johdosta jouduin yhteiskouluun, muuttuivat laulutunnit musiikkitunneiksi, joissa oli edelleen laulukokeet. Erehdyin laulamaan Heinien härkien kaukalon -biisistä ensimmäisen säkeistön ja sain yllättäen todistukseeni kuutosen sijaan ysin. Ja päädyin laulamaan yksin joulujuhlin samaisen kappaleen. Se oli soolourani huipentuma, oli se niin kamala paikka. Sen sijaan äänessä olin kyllä muuten.

Hitintekijä ja minä Tuusulan Rantatiellä Rentun Ruusun jälkeen

Laulu-urani menestyksen kannustimena oli vanhempieni lahjonta. Jotka sanoivat. että saan valita itselleni soittimen, jos todistukseen tulee musiikista ysi tai kymppi. Siihen aikaan ei ollut kuin Elvis Presley ja muut olivat sinne päin. Joten soitinvalinta oli kitara. Myöhemmin numerokin putosi kasiin, kun opettaja sanoi, että jos en ole hiljaa putoaa numero. Kitaraa en oppinut soittamaan, vaan tutustuttuani alkoholiin, käytin soittimen suuaukkoa ampumatauluna. Sitäkään en myöhemmin tarvinnut, kun poliisi vei kaikki aseeni.

Toisenkin kitaran hankin, kun asuin Jyväskylässä. Kerran nimittäin istuin kaljalla Ylä-Ruthilla, kun sisään juoksi henkensä hädässä eräs Timo sähkökitara kourassa. Että "poliisit ovat perässä, annatko tästä viinipullon hinnan?" Annoin rahat ja vein kitaran tiskin taakse piiloon, kun virkavalta vei Timon häkkiin. Oli varastanut soittimen Väinön Soittimesta. Mutta soittamaan en oppinut sitäkään, vaikka ilmoittauduin kitaransoiton kurssille Työväenopistoon. Ehkä en oppinut siksi, etten joutanut kai kuin kerran sinne, sillä istuin mieluummin Ruthilla kaljalla.

Kuvassa huuliharppuostokseni sekä päivíksen

kaupantekijäisiksi saama Kazoo-soitin.

Kitara matkasi mukanani Helsinkiin ja sieltä Tuusulaan. Ja vaihdoin sen akustiseen kitaraan keravalaisessa soitinliikkeessä Teddyn kanssa. Teddy on joillekin tuttu vaikka tästä. Mutta sitäkään en oppinut soittamaan ja vaihdoin kitaran viime kesänä Merikonttikotimme rakennuslupa-asiakirjoihin. Nyt kitara on musiikkimiehellä, joten se on viimein rundillaan päässyt siihen tarkoitukseen, johon se on tehtykin. Sen tarina siis jatkuu, josta kirjoitan joskus, jos tähtien asento on siihen myönteinen.

Mutta pyrkimyksistäni musiikialalle en luovu. Päivis nimitäin sai Sininauhalta leppoistajaksi lähtiessään lahjakortin tai vastaavan. Jonka hän käytti laulutunteihin, joilla on tätäkin kirjoittaessani. Perheeseen siis tulee joka tapauksessa musiikkia lisää jatkossa. Rakkaaseen hyräilyyn herään aamuisin jo lähes nytkin. Joten siinä yritän pysyä mukana ja ostin tänään huuliharpun. Aion opetella ainakin Ukko Nooan ja Jänis istui maassa.