Avasin thaimaalaisen pankkitilin

päivis: Olen kuullut usein, että thaimaalaisen pankkitilin avaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Monella ulkomaalaisella on kuitenkin sellainen, Jormallakin, joten päätin yrittää hankkia tilin itsellenikin. Onnistuihan se. Seuraavassa on kuvaus siitä, miten tilin hankinta tapahtui. Käytännöt voivat vaihdella (en oikeasti tiedä, vaihtelevatko), mutta selvyyden vuoksi todettakoon siis, että avasin Kasikorn-pankin tilin Pattayan Jomtienilla.

Minulla oli pankkiin mennessä Jorman lisäksi mukanani passi ja talonkirja. Minulla on ollut rahaa Jorman tilillä, josta nyt sitten oli tarkoitus siirtää omat rahani avattavalle tilille. Virkailija varmisti aluksi, että onhan minulla vuoden mittainen viisumi. Koska näin on, voitiin siirtyä vaiheeseen kaksi. Vuoden viisumia ei kyllä ole tarvittu ainakaan vuonna 2010, jolloin Jorma on avannut oman tilinsä. Silloin on riittänyt tavallinen turistiviisumi. Nyt en siis voi sanoa mitään siitä, onnistuisiko thaimaalaisen pankkitilin avaaminen kenties jossain toisessa pankissa tai Kasikornin jossain toisessa konttorissa myös lyhyemmällä kuin vuoden viisumilla.

Ennen kuin asiassa päästiin eteenpäin, virkailija selitti, minkä verran tilille pitää laittaa rahaa, jotta sen voi avata. Summa oli 10 000 bahtia. Lisäksi piti maksaa pari pienempää summaa ja (tämän ymmärsin vasta myöhemmässä vaiheessa) piti ottaa tapaturmavakuutus, josta kai omaiset saavat jotain hyötyä, jos esimerkiksi joudun terroristien tappamaksi. Vähän vähemmästäkin tapaturmasta maksavat korvausta, mikäli joutuisin sairaalahoitoon. Summa näytti olevan 1000 bahtia vuorokaudelta. Ja sitä luvataan maksaa enimmillään 365 vuorokauden ajalta. Saan tapaturmavakuutuksen voimassa olosta kertovan kortin kuukauden kuluttua tästä päivästä.

Vakuutuksen myyminen ikään kuin tilin avaamisen osana oli tietysti vähän kurja temppu. Olisinko ollut ikävä asiakas, jolta tilin avaaminen olisi voitu evätä, jos olisin ryhtynyt kiukuttelemaan ja kieltäytynyt ottamasta vakuutusta? En tehnyt kumpaakaan, joten maksoin mukisematta vähän alle 3000 bahtia saadakseni tilin, jonka takia olin mennyt pankkiin.

Ei tilin avaaminen näin helppoa kuitenkaan ollut, jos ei lopulta kovin vaikeaakaan. Kuten täällä kai usein, seuraavaksi piti lähteä Immigrationiin eli ulkomaalaisvirastoon hakemaan asuinpaikkatodistusta (residence sertificate). Jos asia olisi ollut tiedossa, olisin varannut mukaani myös pari passikuvaa, kopion talonkirjaotteesta ja kopiot passin sivuista, joissa on muun muassa tiedot itsestäni ja passin voimassaolosta sekä tiedot viisumin mahdollistamasta maassa olosta. Jälkimmäinen tarkoittaa viisumisivua ja leimaa, johon viimeinen viisumin voimassaolopäivä on merkitty.

Immigrationissa antoivat kaavakkeen, joka piti täyttää ja sen oheen piti saada nuo yllä luettelemani liitteet. Kuten useimmiten Thaimaassa, vaikeiltakin vaikuttavat asiat on tehty asiakkaalle hyvin helpoiksi. Vaaditut kopiot sai pientä korvausta vastaan ja hetkessä sain myös kahdeksan itsestäni otettua passikuvaa. Maksoivat muuten vain 150 bahtia. Se on alle neljä euroa. Eikä tarvinnut edes lähteä Immigrationin ulkopuolelle.

Seuraavaksi piti mennä täytetyn kaavakkeen ja liitteiden kanssa tiskille odottelemaan vähäksi aikaa omaa vuoroaan. Kun paperit ja todistuksen hinta, 300 bahtia, oli jätetty virkailijalle, piti odottaa hetki uudelleen asuinpaikkatodistuksen valmistumista.

Bonuksena tästä kaikesta saimme samoilla jonottamisilla myös Jormalle asuinpaikkatodistuksen, jota tarvitaan lähiaikoina Harrikan hankintaa varten.

Jorma ikuisti minut ja uuden Pokemon-
korttini Kasikorn-pankin automaatin edessä.
Kuusinumeroinen pin-koodikin toimi
hienosti, kun koenostin rahaa.

Palasimme pankkiin, jossa edellinen virkailija oli jo valmiiksi syöttänyt tietojani tilin avaamista varten. Välillä piti allekirjoittaa papereita ja ajattelin mielessäni, että melkoinen luottamus minulla on pankkiin ja virkailijaan, koska moni allekirjoittamistani papereista oli vielä täyttämättä. Sujuvasti keskustelimme virkailijan kanssa myös joulupukista, jonka hän arveli asuvan Suomen Lapissa. Vakuutimme hänen olevan oikeassa.

Minulla ei ollut mukanani riittävästi bahteja, koska tarkoitus oli siirtää Jorman tilillä olevat rahani tälle uudelle tilille. Virkailija ei näyttänyt ymmärtävän asiaa, sillä hän kirjoitti tositteen ja kehotti Jormaa menemään kassalle. Eikä näyttänyt ymmärtävän vielä silloinkaan, kun sanoin, että haluan tililtä enemmänkin rahaa, 114 000 bahtia. No, hetken päästä Jorma tuli takaisin tuon ihan mukavan paksun rahanipun kanssa. Tässä vaiheessa vasta virkailijalle valkeni, että haluan kaikki rahat tililleni. Varmasti siirron olisi voinut tehdä yksinkertaisemminkin.

Kun rahat oli merkitty uudelle pankkikirjalleni, virkailija pyysi minua tarkistamaan, että nimeni on kirjoitettu oikein. Päivi oli tietysti muodossa Paeivi, mutta Kristiinasta oli jäänyt yksi i-kirjain uupumaan. Pankkikirja piti tehdä uudestaan. Oikeastaan arvostin tätä elettä, vaikka minulle olisi hyvin sopinut olla Kristina. Se osoitti, että Thaimaassakaan asioita ei tehdä sinne päin, vaan kaiken pitää olla oikein.

Perinteisen pankkikirjan lisäksi sain pankkikortin, jossa näkyy olevan myös Visa. Yhtään en tiedä, veloitetaanko tililtäni joitakin maksuja. Jorman tililtä ei ainakaan taida mennä mitään. Korkoa sen sijaan on rapsahtanut tilille silloin tällöin. Tai miten toimittaisiin maksujen suhteen, jos käyttäisin Visa-ominaisuutta?

Uutta minulle oli, että korttia varten piti näpytellä keksimäni kuusinumeroinen pin-koodi. Olen tähän asti uskonut, että ne ovat aina nelinumeroisia. Hieno keltainen Pokemon-korttini toimi kuitenkin tuolla pitemmällä pin-koodilla, kun pankista pois lähtiessämme kävin testaamassa kortin käyttöä.