Taisin kokea jonkinlaisen innostuksen mikrossa valmistettavaa ruokaa kohtaan, kun asustelimme enimmäkseen matkailuautossa. Kokeilin ja teinkin silloin mikrossa muun muassa makaronilaatikkoa. Annoin reippaasti ohjeen riisin kypsentämiseksi, ja kakun tekoakin väitin kokeilleeni. Niin varmaan teinkin.
Jossain vaiheessa taas halusin kokeilla yksinkertaista ruoanvalmistusta. Yksinkertaisella tarkoitan avotulella kypsentämistä. Jostain syystä silloinkin halusin testata, onnistuuko makaronilaatikon kypsennys avotulella. Onnistuihan se.
Yksinkertaisten sarjaan kuuluu myös monen kesäpäivän pelastus: keitetyt uudet perunat. Jorma lisää niiden kanssa lautaselle silliä, minulle riittää yleensä salaatti. Salaatin kanssa olen jotenkin jäänyt jumiin. Turhan usein se tarkoittaa salaatinlehtiä (kesällä omassa kasvihuoneessa kasvaneita), kurkkua, tomaatteja ja fetajuustoa. Tai kreikkalaista juustoa, kuten virallinen termi kuuluu.
Tämä ei ole tuo mainittu itse tekemäni salaatti. Näin hienon annoksen sain eteeni Thaimaassa kotimme naapurissa sijaitsevassa kahvilassa. Se oli kyhätty kasaan todella taitavasti. |
Vasta jälkeenpäin tajusin, että pienemmässä kattilassa kypsynyttä keittoa emme Liisan kanssa muistaneet edes maistaa. Sen verran tiukalle tarjottavien valmistuminen meni. Ehkä keiton maku oli kohdallaan. Kukaan ei ainakaan tunnustanut kaipaavansa lisää suolaa, jota sentään olimme muistaneet ottaa torille mukaan.
Huomenna aion taas keittää tuota soppaa, sillä yksi nyhtökaurapaketti jäi ravintolapäivästä yli. Toivon, että sen rakenne on kestänyt pakastamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti