Pirita Beach Apartments

jormas: Eilen tosiaan karautettiin rapakon taakse Tallinnaan skootterilla. Sen vienti suuntaansa on edullista ja lienee parin kympin paikkeilla. Hinnalla saa helppoutta, kun ei ole ramppi- eikä muitakaan kävelyjä laivaan eikä pois. Sen kuin ajaa lautalle ja sieltä suoraan vaikka aivan Piritan loistavan uimarannan keskellä olevan hotellin pihaan.
Kelitkin suosivat, joten mikä oli pulahtaessa ilta-auringon laskiessa hienohiekkaisen rannan Suomenlahteen.

Kun aamusta käytimme vain alle pari tuntia merimatkaan, jäi päivään aikaa moneen muuhunkin. Osan käytimme shoppailuun, joka ei meillä tarkoita ollenkaan aina minkään ostamista. Kunhan katselemme kaikkea tarpeetonta. Nyt kuitenkin haaviin jäi kolmet, bambusta tehdyt alushousut. Ja sitten käsityönä tekemääni, Jokilaakson Merikonttikotimme unisiepparin verkkoon tarttui ensimmäinen paha uni. Pienen pieni valkoinen lintu, joka lentäessään kantoi sirppiä ja vasaraa.

Syömässä kävimme Tallinnassa. Missäpä muualla kuin merikontista tehdystä ravintolassa. Kanan siipiä ja ranskalaisia sekä puoli litraa Fantaa. Terveellistä ja luontoystävällistä siis.

Blogitekstini jää mittapuuni mukaan lyhyen läntäksi, sillä mukana reissussa ei ole tällä kertaa tietokonetta lainkaan. Vaan kämmeneen mahtuva älylaite , jolla voi soittaa ja johon ei kuitenkaan juuri puheluja tule.

Paitsi eilen, kun Tuusulan apulaispormestari soitti, että mitäpä, jos hän pistäytyisi Jokilaaksossa, jos kaivettasiin pari aikoinaan esittämääni ideaa naftaliinista. Toinen liittyy merikonttikoteihin ja toinen työllistämiseen ja ympäristön fiksaamiseen. Niistä kerron joskus lisää.