Sosiaalinen media

Vaikka lukijamäärät ovat vain osa Facebook-sivujemme

määristä, on näilläkin jo merkitystä.

jormas: Olen sosiaalisen median aktiivinen käyttäjä muussakin ominaisuudessa kuin lukijana ja toisten tekemisten seuraajana. Tuttuja ovat "kansanmedian" monet muodot ja mahdollisuudet. Aikaa siihen käytän vuorokaudessa arvatenkin 1-2 tuntia.
Mutta mistä olen ottanut tämän ajan? Ehkä eniten television katselusta ja sieltä milloin en ole tehnyt yhtään mitään. Kuten istunut autossa tai joukkoliikennevälineessä matkalla jonnekin. Kartanlukijana yksityisautossa, junassa, linja-autossa, lentokoneessa jne.

Yksi eniten aikaa vievistä, mutta myös mielenkiintoisimmista osioista on päiviksen kanssa yhteinen blogi. Jota olemme kirjoittaneet yli viisi vuotta käytännössä joka päivä. Sinne on syntynyt vuosien saatossa jotain sellaistakin, jolla on oman, pienen maailman lisäksi ollut merkitystä myös muille.

Oiva, myönteinen esimerkki on parin viikon mittainen kirjoitussarja, kun kävelimme lähes 100 kilometrin Seitsemän veljeksen vaellusreitin. Tästä toissakesän lomareissusta jalkaisin teimme blogikirjoitusten lisäksi kerralla luettavan kokonaisuuden. Sen voi lukea tästä:
http://elamantahden.fi/documents/Seitsem%C3%A4nveljeksenvaellusreitti.pdf

Tähän saakka laadukkaimman kokonaisuuden saimme aikaan ehkä Matkakodilla tekemästämme läpi Euroopan automatkasta Turkkiin:
http://docplayer.fi/569398-Matkapaivakirja-teksti-paivi-stranden-kuvat-ja-kuvatekstit-jorma-soini.html#show_full_text

Ensimmäisen kokonaisuuden sosiaaliseen mediaan kirjoitin ensimmäisestä eläkejaksostani kolumbialaisten katulasten luokse:
http://pattayasuomiseura.fi/documents/Kolumbianmatkaoptimoitu.pdf

Oma merkityksensä on ollut myös kirjoitussarjassani, joka tähtäsi Sininauhakonsernin eheyttämiseen. Se on ollut sarjoistamme ehkä haasteellisin, sillä se pureutui suoraan sylttytehtaaseen. Sain esimerkiksi pari suoranaisia uhkausta tai ainakin maalattua uhkakuvaa, että jos blogisarjassa on mitään, johon sylttytehdas pääsee kiinni, tapaatte raastuvassa.

Sydäntä lämmittävää palautetta tulee joskus jostain yksittäisestä kirjoituksestani ylipäätään sosiaaliseen mediaan. Toki joskus tulee myös todella kylmiä kirpaleita heiltä, joilta eniten odottaisin lämpöisiä pörröjä. Näin on käynyt esimerkiksi, kun olen sitä mieltä, että kuka tahansa saa rakastaa toiste ja ilmaista sen kuten kaikki muutkin aikuiset ihmiset esimerkiksi solmimalla avioliiton.

Monesta sosiaalisen median keskustelusta olen huomannut, että se tai hän, joka on sylttytehdas tai sen tapainen, ilmoittaa, että "vaikka aihe on hyvä ja sitä sekä tätä, keskustelufoorumi ja -tapa mielipiteen vaihtoon on väärä". Ymmärrän sen niin, että enemmän tai vähemmän kiusalliseen tilanteeseen joutunut asianomainen ajattelee vaikenemalla vetävänsä pitemmän korren. Oli miten tahansa, avoimuutta se lyö korville.

Aivan oiva paikka keskustelulle ja visioinnille on avoin Facebook-ryhmä. Kirjoitetussa keskustelussa kukaan ei puhu toisen päälle, on aikaa harkita mitä toinen ja mitä itse sanoo, joutuu vastuuseen sanomisistaan eikä tule kinaa, että sinähän sanoit niin tai näin. Mutta ennen kaikkea avoimessa, kirjoitetussa foorumissa saavat sanansa sanoa tasavertaisesti toisille täysin tuntemattomatkin. Jotka saavat saman sananvuoron, vaikka jäisivät puhumalla käytävässä komminkoinnissa muiden jalkoihin.

Huomaan tämänkin olevan aihe, josta voisin kirjoittaa kirjan (jota eivät itseni lisäksi muut lukisi). Joten tämä jää vain raapaisuksi ja voi olla, että palaan aiheeseen.