Ensimmäinen osa Merikonttikodissa asumisesta

päivis: Olen kirjoittanut Uusi toivo -lehteen toistaiseksi kolmiosaisen sarjan asumisestamme Merikonttikodissa. Koska lehden levikki ei ole suuren suuri, ajattelin jakaa tekstit myös tänne. Tätä kautta ne kenties tavoittavat merikonttiasumisesta kiinnostuneita, joiden käteen Uusi toivo ei koskaan voisi päätyä. Tässä sarjan ensimmäinen osa:
 
Ihmisillä on monenlaisia haaveita asumisensa suhteen. Yksi haluaa asua omakotitalossa, toinen kerrostalossa ja kolmas ehkä rivitalossa. Juuri muita vaihtoehtoja ei tarjolla olekaan. Siirrettävissä oleva merikonttikoti voi kuitenkin olla ratkaisu niille, jotka haluavat jotain, joka on vähemmän kuin omakotitalo, mutta enemmän kuin lähinnä kesäkäyttöön tarkoitettu siirtolapuutarhamökki. Bonuksena tulee vielä se, että kodin voi ottaa mukaan, jos tulee tarve vaihtaa maisemaa. 

Voi kai sanoa, että olemme mieheni Jorma Soinin kanssa hurahtaneet merikontteihin. Siitä oivana todisteena on se, että olemme kohta kolmen vuoden ajan asuneet merikonteista rakennetussa pientalossa Tuusulan Myllykylässä. Pihasaunankin olemme tehneet merikonttiin. Eristämättömiä jatkojalostusta odottavia varastokontteja pihapiiristä löytyy kolme, kaksi pitkää ja yksi lyhyt.
 

Aikoinaan tuumailimme, että meille riittäisi pieni koti, joka mielellään saisi olla liikuteltava. Suunnitelma pyörillä varustetun pientalon hankinnasta kaatui kuitenkin omaan mahdottomuuteensa, sillä viranomaiset edellyttivät sen katsastamista joka vuosi. Onneksi löysimme merikontit. Kun saimme vielä tietää, ettei Suomessa ollut ainuttakaan rakennusluvan saanutta merikonttikotia, päätimme ottaa haasteen vastaan.
 

Ensin pitää karsia

ennakkoluulot 
 

Halusimme osoittaa, että merikontit ovat asuntorakentamisessa todellinen vaihtoehto. Meille on käynyt selväksi, että ne, joille merikonttien hyödyntäminen rakentamisessa on vieras asia, mieltävät merikonttiasukkaan lähinnä Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä -elokuvan syrjäytyneeksi reppanaksi.
  

Merikonttirakentamiseen liittyy vahvoja ennakkoluuloja. Olen joutunut monet kerrat vastaamaan epäluuloisille kysyjille, että ”kyllä, kodissamme on ikkunoita ja vieläpä aika monta”. Lasisia ulko-oviakin pienessä talossamme on peräti kolme.

Myös merikontissa tarkeneminen talvipakkasilla arveluttaa monia. Hyvin tosiaan tarkenemme, sillä merikontista kodin rakentavan edellytetään eristävän talonsa täsmälleen samojen rakennusmääräysten mukaan kuin muidenkin rakentajien. Ja lämpöä saamme puolivaraavan takan ja ilmalämpöpumpun avulla. Muutama säteilylämmitinkin, jotka tosin olivat täysin turha investointi, kotimme katon rajasta löytyy. Talossa on lisäksi lämmöntalteenottojärjestelmä.
 

Asumisemme merikonttikodissa alkoi Hyvinkään vuoden 2013 Asuntomessujen jälkeen. Kotimme oli varmasti yksi kuukauden kestäneiden messujen erikoisimmista kohteista. Messuvieraita poikkesi taloon arviolta 70 000. Osa ihasteli, osa hämmästeli ja osa ei tuntunut osaavan sanoa oikein mitään. Kaikkein kriittisimmät eivät rohjenneet edes astua sisään.
 

Merikontti sopii niin

köyhälle kuin rikkaallekin
 

Merikontteihin rakennettavista asunnoista puhutaan meillä Suomessa tällä hetkellä lähinnä erityisryhmien tilapäisenä asumisratkaisuna. Kokemukset maailmalla osoittavat kuitenkin, että merikonttiasunnot ja -asukkaat voivat olla mitä ja ketä tahansa. Ennen rakentamispäätöstä saimme käsiimme kirjan, jossa näytettiin miten ympäri maailman, Suomea lukuun ottamatta, merikontteja hyödynnetään rakentamisessa. Emme olleet uskoa silmiämme. Kirja esitteli upeita omakotitaloja ja viehättäviä merikonteista rakennettuja pientaloja – ja monenlaisia muita pieniä ja suuria rakennuksia. 
 

Kiinnostavaa on, että varakkaille ihmisille huippuarkkitehtien suunnittelemien asuntojen ohella sama metalliaihio toimii runkona myös kaikkein köyhimpien kodeille. Helteisillä maailman kolkilla vaatimaton koti syntyy pelkästään tekemällä kontin seiniin ikkuna-aukot. 
 

Hyvinkään Asuntomessuillakin sisään astujat saattoivat ajatella, että tällainen asunto sopii varmasti ”niille”. Niillä he tarkoittivat asunnottomia tai muuten vaikeasti asutettavia. Hetken ympärilleen katseltuaan moni oivalsi yllättäen, että tämähän sopisi meidän mummulle tai vaarille, jolle voitaisiin merikonteista rakentaa pientalo perheen omakotitontin kulmalle. Tai teini-ikään tulleet lapset voisivat omassa pihapiirissä harjoitella itsenäistä asumista merikonttikodissa. Aika moni alkoi myös ääneen haaveilla merikonttiin rakennetusta kesämökistä. 
 

Oma merikonttikotimme näyttää ulkoapäin siltä, mikä se onkin: kahdesta pitkästä merikontista rakennettu talo, jota ei ole lainkaan verhoiltu. Vain lukuisat ikkunat paljastavat, ettei kyse ole varastorakennuksesta. Merikonttikotien sijoitusmahdollisuudet asumiseen kaavoitetuilla alueilla lisääntyvät huomattavasti, jos ne eristetään ja verhoillaan ulkopuolelta. Silloin vain talon mittasuhteet ja kantikas muoto voivat vihjata, mistä rakennuksen runko on peräisin. Harjakatto häivyttää viimeisenkin mielikuvan valtamerillä seilaavien rahtilaivojen lasteista.