Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Merikonttikoti osa 2

päivis: Kesäkuun kuudentena julkaisin blogina artikkelin, jonka olin kirjoittanut Merikonttikoti-asumisestamme Uusi toivo -lehteen. Se oli osa 1. Tämä on siis sille jatkoa. Otsikoin sen silloin lauseella: Kuka laatisi merikonttirakentajille suomenkielisen ohjekirjan?

Ensi kesänä tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun rekka toi Hyvinkään Asuntomessuilta kotipihaamme kaksi asunnoksi rakennettua 12-metristä merikonttia. Vaikka aikaa on kulunut, edelleen kotitalomme taitaa olla ainut ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettu merikonttikoti Suomessa.

En oikein tiedä, mistä pitäisi kirjoittaa, jos aikoo avata nyt jo useamman vuoden kokemuksiamme asumisesta. Kovin paljon merikontissa asuminen ei nimittäin eroa tavallisesta asumisesta, sillä kodissamme on samat mukavuudet kuin missä tahansa kaksiossa. Ja saunakin löytyy pihalla olevasta pienemmästä merikontista.

Kuluneen vajaan neljän vuoden aikana meihin on ollut yhteydessä ties kuinka moni merikonttikodissa asumisesta haaveileva. Olemme avanneet ovemme useille perheille ja yksin asuville, joilla on ollut visio, mutta jotain on vielä puuttunut. He ovat ehkä tulleet saamaan vahvistusta sille, että merikontteja voi tosiaan käyttää talon runkona. Perästä ei ole kuulunut, joten emme tiedä, onko Suomeen tullut lisää samankaltaisia täysin liikuteltavia tai pitemmälle jalostettuja ja pysyvälle perustalle rakennettuja merikonttikoteja.

Emme ole kyselijöille maalailleet mielikuvaa helposta projektista, sillä edelleenkin merikonttien rakentaminen ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetuiksi asunnoiksi vaatii käytännössä kaikkien yksityiskohtien miettimistä alusta alkaen. Merikonttirakentamisen suomenkielistä ohjekirjaa ei ole olemassa.

Koetalon vessaksi
valittiin ekokäymälä

Merikonttiin rakennettu koti on jo itsessään kokeilu. Sitä se on edelleen ainakin Suomessa. Sen lisäksi merikonttikotimme ehkä suurin erikoisuus tavalliseen asuntoon verrattuna on ekokäymälä. Niitä harvemmin normiasunnoista löytyy. Oma ekokäymälämme on ruotsalainen Mulltoa. Ruotsissa firma mainostaa sen olevan varsin yleinen vaihtoehto vesivessalle. Niin tai näin, joissain tapauksissa meillä Suomessakin vastaavaa ekokäymälää kannattaisi harkita ainakin silloin, jos omakotitaloon kaivataan lisävessaa.

Ihan helppo vaihtoehto kompostoivaksikin kehuttu ekokäymälä ei ole. Olen vasta vuosien totuttelun jälkeen alkanut vähitellen oppia sen hienouksiin. Alustan tyhjennyksessä on tullut koettua yhtä sun toista. Milloin tuuletusta ei ole ollut tarpeeksi tai sitten sitä on ollut liikaa. Välillä on tullut tyhjennyksen yhteydessä nykäistyä laitteen letku irti väärästä päästä ja hetken kuluttua lattialle on ilmestynyt ruskea kuralätäkkö.

Mulltoan, kuten monen muunkin teknisen laitteen kanssa olen erehtynyt harrastamaan sitä, että käyttöohjetta luetaan vasta sitten, kun eteen tulee joku ylitsepääsemätön ongelma.

Kompostoitumisen ansiosta pytyn astian sisällys on aika siedettävää. Ekokäymälän komposti siirretään tyhjennyksen yhteydessä pihalla olevaan lämpökompostoriin. Toimenpide on kokolailla erilainen kuin esimerkiksi edelleen monen kesämökin ulkohuussin tyhjennys. Niihin talkoisiin ei yleensä taida olla kovin paljon vapaaehtoisia tarjolla.

Takka lämmittää
merikonttikodin

Pitkin kulunutta talveakin olemme jaksaneet onnitella itseämme siitä, että päätimme hankkia puolivaraavan takan. Sen ansiosta olemme säästäneet luultavasti satoja euroja, kun emme ole tarvinneet sähköä asunnon lämmittämiseen. Yleensä riittää, että poltamme pesällisen puita kerran pari päivässä.

Takan lämmitys on osoittautunut taitolajiksi, jossa taidamme ainakin ajoittain olla harrastelija-asteella. Vasta vähitellen olemme oppineet polttamaan puita niin, että asunnon lämpötila ei ole kohonnut illalla nukkumaan mennessä lähelle 30 astetta. Eräänkin yön olemme talvipakkasilla joutuneet pitämään ikkunaa auki, koska sisällä on ollut helle.

Omakotitaloissa talvella pakkanen paukkuu nurkissa ainakin silloin, kun pakkasta on todella paljon. Vaan meillä pakkasta ei tarvitse olla kuin pari astetta, kun talo jo alkaa paukkua. Se ei tee sitä aina, joten jonkun muunkin asian pitää silloin olla sopivasti kohdallaan. Ehkä kyseessä on ilmankosteus tai mikä lie paukkumisen saakaan aikaan.

Onneksi Niilo-koira ei paukkeesta piittaa. Takan kanssa se sen sijaan joutui tekemään kovasti työtä. Alkuajan pelon tilalle tulleet epäluulo ja inho ovat vähitellen vaihtuneet lähes täydelliseksi välinpitämättömyydeksi mokomaa mustaa laitosta kohtaan.

Ei kommentteja: