Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 8. kesäkuuta 2017

En koe oloani turvalliseksi

päivis: Turvassa 2017 -tutkimuksen tulokset väittävät, että suomalaiset eivät koe oloaan turvattomaksi. Tutkimuksen kysely on tehty kolmen kuukauden aikana vuoden alussa, mutta nyt sanotaan, ettemme kanna huolta turvallisuudestamme. Jokin kumma ristiriita tutkimuksen uutisoinnissa on.

Kyselystä on kerrottu, että se on tehty kolmen kuukauden aikana, jotta yksittäiset tapahtumat eivät vaikuttaisi tutkimuksen tuloksiin. Totta. Vuoden 2017 ensimmäisten kuukausien aikana ei tapahtunut terroritekoja, joiden olisimme voineet kokea koskettavan itseämme. Turkki ja Kanada tuntuivat ehkä silloin riittävän kaukaisilta maailman kolkilta. Lontoon Westminsterin sillalta alkanut isku taisi olla siinä ja siinä, tapahtuiko se kyselyn aikana. Tai se alkoi tuntua jo niin tutulta tavalta tappaa viattomia ihmisiä. Ei tarvitse kuin ottaa auto ja ajaa päälle.

Asian uutisoinnissa ihmettelen sitä, miksi meidän väitetään olevan lähes huolettomia terrorismin mahdollisuuden edessä. Ikään kuin nyt ei kannattaisi ottaa lainkaan huomioon maaliskuun jälkeistä aikaa ja Pietaria, Tukholmaa, Manchesteria ja nyt taas uudelleen Lontoota.

Sen sijaan viranomaisten kerrotaan olevan lähes paniikissa yrittäessään keksiä tapoja, kuinka terrorismin uhkaa voitaisiin vähentää. Minulta jos kysyttäisiin, niin sanoisin, että on syytäkin panikoida tai ainakin ottaa uhka tosissaan.

Luulisin, että kyselyn tulos olisi aika tavalla erilainen, jos se tehtäisiin nyt. Tai sitten vain omat tuntemukseni ovat täysin erilaisia kuin muiden suomalaisten.

Itse olen vihainen ja pikkuhiljaa ehkä myös hieman turtunut jokaisen uuden terroriteon jälkeen. En voi käsittää, miten tätä voi tapahtua. Jossain jo yritettiin jopa selittää, että ihmiset ovat alkaneet ymmärtää terroristin ajattelua ja - joopa joo - ovat ymmärtävinään tekojen taustoja.

Minä kun en ymmärrä tällaista pahuutta. Sen sijaan koen tuskaa ja pelkoakin. Sitä en voi kiistää. Pelolle on sitä paitsi tosi helppo antaa periksi.

Aamujunassa samaan vaunuun tuli kaksi hermostuneen oloista miestä. Vierasmaalaisia, huomasin. Toisella oli reppu selässä, toisella jotain ylimääräiseltä vaikuttanutta takkinsa alla. Mitäpä muuta olisin ajatellut kuin että siinä on kaksi terroristia. Ei ollut ihan hauskin työmatka. Onneksi pääsin Pasilassa pois junasta. Miehet jatkoivat pääteasemalle.

Samoissa fiiliksissä olin kotimatkalla, kun huomasin (tai luulin, kuten pois lähtiessä käsitin), että joku oli jättänyt reppunsa junan hattuhyllylle. Istuin "pommirepun" lähellä ja odotin, milloin räjähtää. Ei räjähtänyt ja tosiaan, repulle löytyi omistajakin, joka istui niin pienenä ja huomaamattomana junan nurkassa, että mielikuvitukseni sai tilaa päästä täysillä valloilleen.

Mitä tähän sanoisi? Ei kai muuta kuin että ei tällaista ennen ollut. Tai sitten oli niin, että pelon aiheita piti kehitellä jostain muualta. En kyllä ihan heti keksi, että mistä.

Ei kommentteja: