Älypuhelinko vain?

jormas: Olen innokas sähköisen tiedonvälityksen ja niin sanotun älypuhelimen eri ohjelmien ja sovellutusten käyttäjä. Olin ensimmäisten joukossa, jotka ostivat aikoinaan ylivertaisen Nokia Communicatorin. Myös englantilainen Psion, joka ei taida monelle sanoa mitään, tuli käytössä tutuksi. Nykyinen laitteeni kannettavan Lenovo-tietokoneen lisäksi on Huawein Honor 8, joka onkin tähän astisista, taskuun mahtuvista tiedonsiirto- ja monen muun ominaisuuden laitteista ylivertainen.

Aamulla innostuin laskemaan kuinka montaa ohjelmaa tai sovellusta Honorissani säännöllisesti käytän ja pääsin noin sataan. Joista puhelin on vain yksi ominaisuus. Eikä lainkaan eniten käyttämäni.

Mielestäni laitteen monipuolinen käyttö on melkoisen hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että minulla ei ole muuta englanninkielen taitoa kuin minkä JR, Sue Ellen, Clint Eastwood, Elvis Presley ynnä monet muut ovat minulle television välityksellä opettaneet. Tässä vaiheessa joku voi hymähtää. Aiheettomasti, sanon minä, sillä ikäisteni ja nuorempienkin tallinnalaisten suomenkielen taito on käytännössä kaikki Suomen televisiosta opittua. Neuvostoliitovallan aikaan se taisi olla ainut ulkomaalainen kanava, joka näkyi Tallinnan seudulla.

Aika matka on kuljettu siitä, kun edistyksellisimmillä suomalaisilla oli kotonaan kiinteässä lankapuhelimessa puhelinvastaaja, joista hienompiin pystyi jopa sanelemaan nauhalle viestin. Kellonsa voi tarkistaa soittamalla numeroon 06, josta vastasi neiti Aika. Tosin 06-numero taisi olla alussa toinen.

Jos mieltä vaivasi joku asia, johon halusi selvyyden eikä ollut kaveria, jolle kilauttaa, lähes ainut tiedonsaannin paikka tavalliselle ihmiselle oli kodin ulkopuolella kirjasto sen aukioloaikoina. Vaan toisin on nykyään. Kun laittaa Googlen hakupalveluihin oikeastaan minkä sanan tahansa, sieltä löytyy silmänräpäyksessä mieletön määrä tietoa. Kun tätä kirjottaessa laitoin Googleen hakusanaksi "puhelin", niin puolessa sekunnissa se antoi minulle 17 miljoonaa eri vastausta.

Jo jonkin aikaa olen perehtynyt ulkomailla olevien nettikauppojen saloihin. Vaikeusastetta lisäävänä tekijänä on ollut, että haluan palvelun suomeksi, sekä että voin maksaa ostamani tuotteen luottokortin sijaan pankkitililtäni suoraan.

Vaikka minulla onkin kaikkea sitä mitä en tarvitse konttikaupalla, huomaan, että haluan silti sitä lisää. Koeluonteisesti ostin nettikaupasta suoraan Kiinasta kuvan kellon, joka lupaustensa mukaisesti pitää veden ulkopuolella, vaikka käyn sen kanssa uimassa sekä saunassa. Jotenkin oli vaikea uskoa, että 6 eurolla voin tilata toiselta puolelta maapalloa kyseisen tuotteen postilaatikkooni tuotuna mainitulla summalla. Mutta niin vaan se sinne yhtenä päivänä ilmestyi.

Tähän liittyen olen päättänyt myös lisätä omavaraisuuttani, joten tilasin tänä aamuna Kiinasta itselleni ostoskärryt. Nyt ihmettelen, kuinka olen tähän saakka edes pärjännyt super- ja hypermarkettien hyllyjen välissä ilman omia kärryjä.