Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen luontoääniä

päivis: Emme ole viimeisen Thaimaan-reissun jälkeen ennättäneet käymään Laukaassa. Pääsiäinen antoi kuitenkin siihen mahdollisuuden.

Laukaassa on aina asioita, jotka ovat erilailla kuin Tuusulassa. Vaikka siellä asumme metsän keskellä, lähellä on paljon valon lähteitä, jotka melko tehokkaasti himmentävät tähtitaivaan. Laukaassa on toisin. Kirkkaalla säällä, pimeän aikaan tuntuu kuin taivas olisi täynnä tähtiä. Revontuliakin olen nähnyt molemmissa paikoissa. Sanomattakin on selvää, että Laukaassa ne näkyvät huomattavasti kirkkaampina.

Nyt pääsiäisenä Nurminen-järvi on edelleen aivan jäässä, vaikka Tuusulan Jokilaaksossa lampien jäät ovat jo sulaneet. Eilen rannan tuntumassa oli jopa pilkkijöitä. Tänään aamulla Jorma käveli Niilon kanssa rantajäätä pitkin ja kehui, että vahvaa on edelleen. Illalla olin kyllä vakuuttunut, että jäälle ei enää kannata mennä. Nurminen nimittäin murisi minulle ja Niilolle.

Olen varmaan ennenkin kuullut jään murisevan, mutta nyt olin äänistä erityisen vaikuttunut. Ääntä voisi kuvailla lähes pelottavaksi. Ja murinoiden välissä kuului ääniä, jotka varmasti syntyivät halkeavista railoista. Veden loiskettakin olin kuulevinani. Siksi ajattelin, että jäälle ei enää kannata mennä. Pakkasyön jälkeen jää on kuitenkin vahvempi kuin illalla.

Laiturin vieressäkin jäätä oli vielä niin paljon, ettei uimaan meno ole vielä pitkään aikaan mahdollista. Jokilaaksossahan olemme senkin jo ennättäneet tehdä suunnilleen viikko sitten.
Nurminen-järvi on edelleen täysin jään peitossa. Aurinkokaan ei jäätä
niin paljon lämmitä, että se päivän aikana heikkenisi merkittävästi.
Vahvistuksena oletukselleni, että jäät ovat heikot, yritin kuunnella kuovin ääntä. Olen lapsesta saakka pitänyt ohjenuorana sanontaa "kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle". Kyllä järven suunnalta kuului monenlaisia linnun lauluja, mutta kuovin ääntä en vielä onnistunut kuulemaan. Tikan kuulin kyllä hakkaavan puuta, mutta sehän taas ei kerro mitään jään vahvuudesta.

Joutsentenkin "laulua" täällä voi kuulla. Niin kuin Tuusulan-kodissakin. Sanan laulu laitoin lainausmerkkien sitään, sillä joutsen ei ole mikään mestarilaulaja. Paremminkin sen ääni kuulostaa raakkumiselta. Itse en joutsenia kuulut enkä nähnyt. Jormalta kuitenkin kuulin, että joutsenkin kuuluu meidän pääsiäisen luontoääniimme täällä Tuusulassa.

Ei kommentteja: