Pitää ensin lähteä että voi palata takaisin

päivis: Viimeistä Thaimaan viikkoa viedään jälleen kerran. Sunnuntai on paluupäivä, mutta sitä ennen on vielä vaikka minkälaista ohjelmaa tiedossa. Vähän kurjalta tuntuu lähteä, mutta emmeköhän viimeistään syksyllä ole taas täällä ihmettelemässä tämän maailman kolkan kummallisuuksia.

Huomenna oli ajatus kokeilla ensimmäistä kertaa - todellakin - itsepalvelupesukoneen käyttöä. Tähän asti olemme aina pesettäneet pyykkimme pesuloissa, joista puhtaat pyykit saa ihanasti silitettyinä. Tuoksutkin saa samaan hintaan. Koti-Suomessa käytämme aina hajusteettomia pesuaineita. Tänään haimme pyykit lähipesulasta ja kun jotain pestävää jäi vielä, kysyin, kuinka liikkeen edustalla olevaa, kolikoilla toimivaa pesukonetta tulee käyttää. Se kun on meille, jo melkoisen rutinoituneille Thaimaan-kävijöille siis täysin ennen kokematon asia.

Toinen uusi asia minulle selvisi vain viikko tai pari sitten. Kun olen käyttänyt lavatakseja, ei ole koskaan ollut tarve puhua muusta kuin lavataksista. Jossain kartassa olen nähnyt lavatakseja nimitettävän tuk-tukeiksi, mikä on tietysti väärin. Tuk-tuk on täysin erilainen ajopeli. Mutta nyt tuli tarve etsiä englannin kielellä tietoa Jomtienin ja Pattayan lavataksireiteistä, joita puheiden mukaan ja vähän omien havaintojemmekin perusteella on ehkä tullut lisää. Aikani etsittyäni löysin oikean englanninkielisen termin: baht bus. Ja bonuksena löytyi vielä thaikielinenkin sana lavataksille, songthaew. Uusista reiteistä en sen sijaan löytänyt minkäänlaista vahvistusta englanniksikaan.

Lavatakseja tosin ei tälläkään reissulla ole tullut käytettyä, kun kummallakin on oma moottoripyörä. Olisi kuitenkin kiva tietää ja jakaa tietoa eteenpäin, jos uusia reittejä on olemassa.

Jotain uutta olen itsestänikin löytänyt tällä reissulla. Kun ennen saatoimme melkein joka päivä kävellä rannalle ja istua tuntikausia rantatuolissa, nyt en noita istuntoja ole ollenkaan kaivannut. Tuntuu, että rannalla löhöily ei oikein riitä päivien sisällöksi. Jotain on siis pitänyt tulla tilalle.

Aamuohjelmamme on hieman uudistunut, kun teemme aamulenkin jo ennen aamupalaa. Aamupäivällä voi sitten lötkötellä asunnon edustan beachillä, lueskella vaikka mielenkiintoisia blogeja ja käydä välillä uimassa, jos siltä tuntuu. Ja jos näennäinen toimettomuus alkaa tympiä, voi lähteä vaikka tapaamaan koiria. Koirien ruokinnasta onkin tullut säännöllisempää kuin ennen. Olemme myös vieneet koirille ruokaa, jota ravintola Helmi ei enää voi tarjota asiakkailleen. Tänään Jorma lähti jo aamuseitsemältä hakemaan Helmestä ylijäämäruokaa, josta riittikin jaettavaa moneen paikkaan.

Jostain ruokakärrystä tarjottu lihavarras on jo syöty ja nyt
koira kantaa suussaan tikkua niin kuin suurtakin aarretta.

Olemme varoneet totuttamasta koiria siihen, että ilmestyisimme joka päivä runsaiden ruokasäkkien kanssa. Ei olisi oikein, että opetamme ne ensin luottamaan siihen, että ruokimme ne säännöllisesti ja sitten ykskaks katoamme. Osa päivän aikana tapaamistamme koirista on kyllä muutenkin hyvin ruokittuja ja siksi niille näyttää kelpaavan vain rapsutus. Yllä oleva koirakin oikein painaa päänsä polvea vasten kun sitä rapsuttaa. Vähän ikävä näistäkin veijareista on taas erota, mutta luultavasti niistä suurin osa on edelleen paikalla, kun seuraavan kerran palaamme tänne.