jormas: Joku päivä sitten jaoin Thaimaansuomalainen-lehden uutisen parille sosiaalisen median foorumille Facebookissa. Lehden saama lukijamäärä rikkoi välittömästi kyseisen aviisin lukijaennätyksen reippaasti. Lehden päätoimittaja kiiruhtikin tekemään oikein uutisen aiheesta. Ja keräsi tietty itselleen kaikki joutilaat sulat hyvästä jutusta.
Mutta tuskin mitään kyseisen lehden juttua ei ole niin paljoa haukuttu kuin jakamaani. Joten lukijamäärän kasvu ei johtunut niinkään hyvästä jutusta vaan hyvästä aiheesta ja suorittamistani linkityksistä. Sinällään mielenkiintoinen ilmiö oli sekin, että koska lehdelle ei voi antaa suoraa, julkista palautetta, päätti some-porukka haukkua minut ikään kuin olisi minun syyni mitä Gizmo kirjoittaa. Osan jutuistaan hän taitaa tosin kääntää/väittää vaimonsa kirjoittamiksi.
Ikään kuin todistukseksi itselleni lukijamäärän kasvusta, jaoin sen jälkeen Päivi Strandénin blogikirjoituksen thaimaalaisen ajokortin hankinnasta parille Thaimaa-aiheiselle keskustelupalstalle. Kuten tein omankin maahantuloa koskevat kirjoitukseni kanssa. Ja kyllä vain, sangen vaivattomasti pääsee Thaimaansuomailaisen-lehden vuosia tavoittelemiin lukijamääriin. Kaikkiaan blogejamme on luettu pitkälti yli 100 000 kertaa. Lukijoita on ympäri maailmaa.
Mutta niin paljon tuli lunta tupaan Thaimaan 30-asteisessa kesässä todella alamittaisilla henkilökohtaisuuksilla höystettyinä, että osaltani lopetin keskustelun aiheesta ja lupasin kirjoittaa maahantulo- / asumisilmoituksesta blogin. Sen julkaisin toissapäivänä. Ja samat asiattomuudet ja varsinkin lukihäiriöt tuntuvat jatkuvan. Joskin osa suuriäänisimmistä näyttää viimein ymmärtävän kirjoittamani, kun se on lähes kehitysvammaisille tarkoitetulla selkokielellä tehty. Mutta osa ei. Kun joku aiemmin möykännyt toisella foorumilla sanoo, että juuri näin, tämänhän ovat kaikki ymmärtäneet, niin toinen toisella foorumilla jatkaa, että Soinin kirjoitus on niin täynnä asiavirheitä ja niin edelleen. Joillekin ei siis auta edes selkokieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti