Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 2. helmikuuta 2017

Ei mikään lemmenlaiva

päivis: Tänään olimme veneretkellä Siamin lahdella. Paatti, jonka kyytiin me 12 suomalaista hyppäsimme aamutuimaan Pattayan venesatamasta, ajeli kaupungin edustan saaria kierrellen ja välillä pysähdellen kalastuksen ja uimisen merkeissä. Kaava oli sama kuin pari vuotta sitten, kun viimeksi olimme samanlaisella päiväretkellä.

Edelliskertaan verrattuna erona oli oikeastaan vain laivan henkilökunta. Nyt matkassa oli ainoastaan kippari. Viimeksi mukana oli myös jonkin sortin perämies, joka päivän aikana ennätti tyhjentää pullollisen väkevää juotavaa arvattavin seurauksin.
Olimme hauskassa suomalaisseurassa, mutta tilaa oli istuskella välillä myös itsekseen.
Vaikka tuulta oli vain kohtuudella, kaksikerroksinen puualus keikkui melkoisesti, kun ajoimme vajaan tunnin verran pysähtyäksemme lähelle Koh Larnin saarta eli suomalaisittain Kolania.

Ohjelmaan kuului, että retkeläiset hankkivat merestä syötävät, jotka kapteeni valmistaa ruoaksi. Pöydällä olleesta riisikattilasta saattoi päätellä, että kalan lisäksi tarjolla olisi myös riisiä. Suhtaudun näihin kalaretkien syömisiin hieman epäluuloisesti, joten olin varautunut päivään omin eväin. Hain edellisiltana Jomtienin iltatorilta kasviskevätkääryleitä (varsinkin lämpiminä ne ovat parhaita mitä olen koskaan syönyt) ja Seven Elevenin tuoresalaatista tuunasin itselleni kunnon salaattiannoksen.

Kalaa tulikin melkoisesti. Jollakin onkijoista oli koukkuun tarttunut myös piraija, joka oli joutuisasti nakattu takaisin Siamin lahden aaltoihin. Ennen sitä se ennätti kuitenkin haukata suuhunsa muovirasian palasen. Kun tieto piraijasta kiiri laivan toiselle puolelle, siinä vaiheessa sen kuultiin jo popsineen suihinsa lähes koko muoviämpärin, jonne se oli ensin yritetty nostaa.
Vesi oli kirkasta ja turkoosia.
Koska emme Jorman kanssa kalasta, meille päivän paras hetki oli tietenkin uimaan pulahtaminen lähellä pienen saaren hiekkarantaa. Jorma hyppäsi rohkeasti laivan reunalta veteen, jota kapteenin mukaan oli aluksen alla nelisen metriä. Pohja oli selvästi näkyvissä, joten itse olisin arvioinut veden syvyydeksi vain korkeintaan pari metriä. Ei todellakaan tarvitse tulla kuin jonkin matkaa ulos Pattayalta, kun samea rantavesi muuttuu täysin kirkkaaksi. Vesi oli myös mukavan lämmintä. Ei ihme, että Koh Larnille ja sen lähisaarille matkaa päivittäin melkoinen määrä turisteja pienillä ja suuremmilla laivoilla. Niin oli tänäänkin ja näin jatkuu taas ainakin siihen saakka, kun suosituin turistikausi, high season, pikkuhiljaa hiipuu. Ihan vielä se ei ainakaan kaikkien turismista leipänsä tienaavien iloksi ole näyttänyt hiipumisen merkkejä.

Ei kommentteja: