Kulkurin koti voi olla muuallakin kuin korvien välissä

jormas: päivis kirjoitti eilen hymystä ja jatkan hieman samasta aiheesta. En tiedä onko termi Finnairin hymy itse keksimämme vai olemmeko bonganneet sen jostakin. Joka tapauksessa minulle se tarkoittaa sitä mitä se mielestäni onkin. Hymy, jota kuuluu käyttää työssä, mutta joka ei merkitse mitään. Ei varsinkaan mitään aitoa. Asiakaspalvelutilanteessa ja muutenkin hymyäkin tärkeämpää itselleni on oiva huumori ja vielä parempi huumorintaju. Niin hyvä, että ymmärtää minunkin leikinlaskuni.

Mutta on paikallinen thaimaalainen ystävällisyys opittua tai aitoa, sitä saimme roppakaupalla tullessamme Seven Seasin Thaikotiimme. Osaltamme toimme mukanamme itselle tarkoitettujen kahvien ja Helsinki-Vantaan lentoasemalta ostettujen kiskurihintaisten ruisleipien lisäksi puolen tusinaa Marienne karamellipussia. Jotka jaamme ystävällisyyden osoituksena, mutta myös Suomikuvaa ylläpitääksemme niille tai heille, joille haluamme.

Omalta, vihreältä biitsiltä on matkaa

kilometrin mittaiselle altaalle viisi metriä

Osansa makeisista sai talon oma väki ja sen toimisto, jonka olemme ristineet Jurassic Parkiksi, Oikealta nimeltään se taitaa olla Juridic Office. Mutta ilman makeisiakin vastaanotto oli ylipursuavan ystävällistä halauksineen, joka ei taida edes kuulua juurikaan paikalliseen kulttuuriin. Joten välttääksemme ystävällisyyden yliannostusta, jätimme makeisten jakamisen seuraavaan päivään.

Omasta sydämestäni ison osan paikalliset ovat valloittaneet juuri ystävällisyydellään, jonka ansiosta kokee olevansa todella tervetullut ja tulevansa kotiin.
Vaikka olosuhteet eivät olekaan koko elämä, eivätkä tee elämää sinällään elämisen arvoiseksi tai arvottomaksi, on olosuhteilla ja ylipäätään kohtelulla oma, merkittävä osansa viihtyvyyteen. Joten otan takaisin aikaisemmasta tavoitteestani, kun pyrin siihen, että en enää koskaan kiinny mihinkään paikkaan sen jälkeen, kun koin joutuneeni luopumaan kodistamme Mäkelänkadun Puolimatkankoti Pessissä ja Illusiassa.

Vaikka takana on kolme yötä, emme ole kodin ympäristöstä vielä etäämmälle ehtineet. Tänään saattaa olla ohjelmassa kävellä parin kilometrin matka Pattaya Suomi-Seuran toimistolle. Sekin on oikein mukava paikka, jossa ystävällisyyttä löytyy riittämin oman maan kansalaistenkin jakamana.

Itselleni aivan oma lukunsa ovat paikalliset koirat, joista alati etsin jo tutuksi tulleita. Seven Seasin entiset koira-asukkaat ovat lähes tyystin kadonneet, joskin tilalle on tullut uusia. Mutta viereisen 7 elevenin koira on tallessa, jolle ei edelleenkään kelpaa tarjoamani ihmisten tekemät koirien herkut.