Terveisiä jyrsijöiden valtakunnasta

jormas: Puolustan lähestulkoon kaikkien kasvien, eläinten ja ihmisten oikeutta elämään. Jonnekin suojeltavien joukkoon änkeän vielä bakteerit ja sienetkin, jotka ainakin jonkun opin mukaan eivät ole kasveja eivätkä eläimiäkään.

Minäkö muka uhka ihmiselle? Mitäs ruokitte.

Nyt on Helsingissä havahduttu rottaongelmaan. Kun suoraan sanon, koen asian suhteen aitoa vahingoniloa ja ajattelen vanhaa viisautta mukaillen, että kun lähtee sutta pakoon tulee karhu vastaan. Kun stadilaiset pääsivät villikaneista, huomattiin, että Kivikylän ihmisten kumppaneina on rottia melkoinen määrä.

Helsingillä oli suunnaton vimma hävittää kanit, vaikka ne eivät aiheuta luonnolliselle luonnolle mitään vahinkoa. Päinvastoin. Ihmisten istutukset kylläkin saavat kanien toimesta kyytiä senkin edestä. Mutta eihän ihminen kaneja kyennyt hävittämään. Luonto sen sijaan tuhosi lähes koko kanikoplan vuosi, pari sitten.

Nyt ovat helsinkiläiset sitten havahtuneet rottaongelmaan, joita on moninkertainen määrä kuin kaneja koskaan. Niiden hävittämisessä on työmaata arvatenkin jonkun verran enemmän kuin kaneissa konsanaan. Toivotan pilke silmäkulmassa menestystä rottasotaan. Toinen pilke toivottaa rotille pitkää ikää ja seikkailumieltä.

Rottia on kaikissa kaupunginosissa ja kyseinen jyrsijä onkin Helsingin kaupunkieläimistön kruunamaton kuningas. ”Niitä saattaa olla hyvinkin puoli miljoonaa. Kukaan ei oikeastaan tiedä”, sanoo Helsingin ympäristökeskuksen ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen.

Itäkeskuksen Tallinnanaukion metroaseman rottaongelmaan havahduttiin viime kesänä.
Niitä on yritetty hävittää elokuusta asti, mutta se on hankalaa, kertoo vastaava työnjohtaja Tarja Silventoinen Helsingin kaupungin Starasta. ”Niitä on liikaa. Tuntuu, että rottia on kaikkialla aivan järkyttävän paljon." Mutta kaikki eivät inhoa rottia. Tässä siitä oiva video. Yksi uusi villitys näyttää olevan, että jotkut helsinkiläiset ruokkivat vapaana olevia rottia ja videoivat sitten niiden ruuanhakureissuja.

Kuuntele

Jokilaakson ties kuinka monennen sukupolven Mustis

Mutta entäpä sitten helsinkiläisten edellinen inhokki. Villikani on Suomen luonnossa villinä elävä eurooppalainen kani, joka on luokiteltu riistaeläimeksi ja kansallisen vieraslajistrategian mukaan haitalliseksi vieraslajiksi. Helsingin villikanikanta on saanut alkunsa luontoon jätetyistä lemmikkikaneista.

Villikani ei ole kenenkään omaisuutta. Ketään ei voi pitää vastuullisena kanien aiheuttamiin istutusten syöntituhoihin tai maaperän kaivamisesta aiheutuneisiin ongelmiin. Nämä tuhot kuuluvat tontin tai maa-alueen omistajan tai sen hetkisen haltijan omalle vastuulle.

Villikanit laiduntavat nurmialueilla sekä syövät pensaita, puita ja muita istutuksia. Mutta poiketen muista Suomessa esiintyvistä jäniseläimistä, metsäjäniksestä ja rusakosta, villikani kaivaa itselleen pesän tai asuu jonkin rakennuksen tai muun rakenteen alla.

Villikanit ovat erittäin sopeutuvaisia erilaisiin ilmasto-olosuhteisiin. Kanit pärjäävät talvella mainiosti, mikäli niillä vain on ravintoa saatavilla. Kun vihreä kasvillisuus jää lumipeitteen alle, kanit siirtyvät käyttämään puuvartista kasvillisuutta ravintonaan. Juuri lumen aikana syntyvät pahimmat kanien aiheuttamat kasvivahingot.