Istumista ilman tiilinpäiden lukua

jormas: Eilinen päivä jäi minulta kirjoittamisen osalta väliin, vaikka aikaa siihen olisi kyllä ollut yllin kyllin. Mutta kun ei ollut nettiyhteyttä silloin, kun tähtien ja mielen asento oli otollinen kirjoittamiselle.

Sen sijaan tuli istuttua jonkin verran. Ensin istuimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja matkalla sinne 3 tuntia. Ja kun koneen piti lähteä viisi minuuttia vaille puolen yön Singaporeen, niin puikoissa ollut kippari ilmoitteli, että sähkövikoja korjaillaan ja lähdetään, kun saadaan pelit kuntoon. Siina meni 1,5 tuntia, jonka jälkeen päästiin lähtemään kohti Singaporea. Ilmojen halki lennellessä viivähti yli 11 tuntia lasku- ja nousurullauksineen. Singaporen kentältä lähdettiin ajallaan kohti Bangkokin Suvarnabhumin kenttää. 3 tunnin koneessa istumisen jälkeen venttasimme 1 tunnin sovittua kyytiä, joka oli hukkunut Bangkokin vilinään. Löytyihän se ajallaan ja sitten itse 2 tunnin kyyti Seven Seasin Thaikotiimme.

Eli yli 20 tuntia istumista käytännössä yhtä soittoa on tottumattomalle kova jobi. Ja luulen, että siinä ei harjoitteleminenkaan tee mestaria. Vaikka olisi istunut useamman vuoden pääharrastuksena tiilenpäiden lukeminen.

Montaa asiaa jännäsimme, kun tulimme kotiin. Ajattelin, että jos kaikki menee täydellisesti nappiin, ei tarvitse avata kuin asunnon vesi käytävältä. Mutta tulo meni vieläkin paremmin, sillä joku oli avannut vesisulunkin.

Aamulla kehittelin jo uutta murhetta, kun yritin Phantom-moottoripyörääni käyntiin. Vaikka virtaa olisi ollut muillekin jaettavaksi, tarvittavaa hörähdystä ei kuulunut. Ei auttanut noituminen eikä starttaaminen. Hiipivään harmitukseeni sen sijaan auttoi, kun ymmärsin avata bensahanan. Sillä vaikka veden olikin puolestamme kodissamme joku avannut, näin ei ollut tapahtunut pyöräni polttoaineen kanssa.