Pentti Linkola ja Juha Hurme

päivis: En jätä tilaisuutta käyttämättä, jos tiedän, että Pentti Linkola tai Juha Hurme ovat televisiossa. Nyt jo varsin iäkkään Linkolan ajatuksia oli mahdollisuus kuunnella noin vuosi sitten esitetyssä Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa. Mikään linssilude Linkola ei ole, joten voi olla, että seuraavaa TV-esiintymistä ei ihan heti tule.

Vaikka kaikkia Linkolan mielipiteitä ei itse voisikaan jakaa, hänen kuuntelemisensa on silti jotenkin hypnoottista.

Kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurmeessa on jotain linkolalaista. Ja jos ei olisikaan, niin molempia yhdistää ainakin se, että kumpikin heistä on oman tiensä kulkijoita. Päinvastoin kuin Linkolaa, Juha Hurmetta voi melko usein nähdä julkisuudessa. Viimeksi tänään, kun Ylen TV-uutisissa Hurme istuskeli nuotion äärellä ja pohti maailman menoa.

Hurmeen joulumietteistä jäi mieleen muun muassa toive, että suomalaiset pystyisivät laittamaan suhteensa luontoon uusiksi. Ja pian. Hurme muistutti, että luonto ei ole tuolla jossain. Se on tässä ja nyt. Luontoa olemme me kaikki. Eivät vain kasvit ja eläimet. Ja kutsutaanhan meidän mieltämme ja ajatuksiammekin usein ihmisluonnoksi.

Meitä luonto muistuttaa olemassaolollaan tuon tuostakin. Jokilaaksossa on
helppo kokea, että myös me ihmiset olemme osa luontoa. Kuten ilveksetkin.

Muistan, kun Hurme joskus aiemmin kertoi jossain radiohaastattelussa nukkuvansa teltassa ainakin sata yötä vuodessa. Juha Hurmeen luontosuhde onkin varmasti sillä tolalla, jolla hän sen toivoisi meillä muillakin olevan. Erityisen pahana hän piti tapaa, jolla ihmiset ovat tottuneet kohtelemaan luontoa. Toisaalta hän huomautti, että luonto on viisas. Jos ihmiset ovatkin tarkkoja maidensa rajoista, luonto ei rajoja tunne eikä tunnusta.