Kirpputori ei ole musta aukko

päivis: Kirpputoreja pidetään yleensä paikkoina, joiden kautta jollekin tarpeettomaksi jäänyt tavara saa uuden elämän. Näin pitkälti onkin, mutta totuuden nimissä pitää sanoa, että kirpputoreilla lojuu myös tolkuttomasti tavaraa, joka ei kelpaa kenellekään. Kirpputori ei ole musta aukko, jonne turhaksi jäänyt tavara jotenkin mystisesti katoaisi.

Tästä on viime aikoina puhuttu tai kirjoitettu jonkin verran. Viimeksi kuulin tänään radiosta, kun kirpputorilla listattiin tavaroita, jotka eivät "kulje". Samaan havahduimme Elämän tähden Omia polkuja kulkevien kaupalla, jossa esimerkiksi kirjat eivät todellakaan kulkeneet. Uudetkaan kirjat eivät tuntuneet kelpaavan kenellekään. Eivät edes edulliseen hintaan myytävät dekkarit.

Kun viime kesänä tyhjensimme Hyrylän keskustassa sijainneen kirpparin ja toimme jäljelle jääneen tavarapaljouden Jokilaakson pihaan Muistojen merikonttiin, en voinut olla toteamatta, että "jos joku on halunnut näistä tavaroista eroon, miksi hän kuvittelee, että joku toinen haluaa niitä". Ehkä eniten tämän ajatuksen kanssa huokailin erilaisten pienten matkamuistojen äärellä.

Minunkin keittiöissäni on ollut matkamuistoina tuotuja tai saatuja suola- ja pippurisirottimia. Niin taitaa olla aika monessa muussakin kodissa. Näin päättelin, kun kesällä asettelin hyllyihin varmaan kaikista maailman ääristä kotoisin olevia sirottimia. Jotkut olivat kieltämättä jopa herttaisia, mutta eivätpä vain enää kelvanneet omistajilleen. Mutta löytyisikö niille ostaja kirpputorin kautta? Eipä ei.

Kuva kirpparilta Keski-Suomesta. Kuvaa tarkkaan katsomalla voi helposti
löytää monia tavaroita, jotka käyvät nihkeästi kaupaksi.

Kirpputorien ongelma lienee yleisesti, että niiden nurkissa pyörii tavaraa, joka ei vain käy kaupaksi. Ja kun asia viimein myönnetään, ollaan sen tosiasian edessä, että tavara ei kelpaa kenellekään edes ilmaiseksi. Monesti olen miettinyt mainosolutkolpakoiden ja -kahvimukien äärellä, että tulisipa nyt joku kekseliäs taiteilija ja keksisi näille turhaakin turhemmille tavaroille jonkun kokonaan uuden käyttötarkoituksen.

Ehkä kokemukset Omia polkuja kulkevien kaupalta ovat saaneet minussa aikaan sen, että olen huomattavasti vähentänyt sellaisten uusien tavaroiden hankintaa, joista voin myöntää itsellenikin, että oikeasti en niitä tarvitse. Aikaisemminhan olen usein ostellut tavaraa vain siksi, että ne ovat sillä hetkellä ihastuttaneet.

Nykyään olen huomattavasti kriittisempi ja pystyn jarruttelemaan, jos ostovimma uhkaa. Jopa Thaimaassa Pattayan astiaparatiisissa, "kiinalaisten romukaupassa", jossa erilaisia astioita on lähes silmän kantamattomiin, pystyn vastustamaan kiusausta ostaa ihan jokaista ihanaa kippoa ja kuppia.