En ollut vielä päässyt sängystä ylös, kun Jorma kaivoi esiin pienen lahjapaketin. Paketin koosta päättelin, että nyt olen saanut Kalevalakorun lintukorvikset. Hukkasin toisen lintukorvikseni, mutta en Jorman kannustuksesta huolimatta ole ostanut uusia. Niinhän kannattaisi tehdä, kun kerran yksi on nyt ikään kuin varalla.
Kun nousin ylös avaamaan pakettia, huomasin, että keittiön pöydällä oli myös täytekakkua ainakin viikon tarpeeksi. Tai, no, vähintään muutamaksi päiväksi.
Paketista löytyi äidinlyyra. Jorma oli pannut korvan taakse muistiin sen, kun veljenpojan lakkiaisissa mainitsin, että nythän olisi pitänyt olla äidinlyyra juhlamekon rintapielessä. Ja heti perään totesin, että niitä tietysti pitäisi olla kaksi, kun on kaksi ylioppilaslastakin. Sen ainokaisen lyyran sain vitsinä tyttäreltä, joka tiesi, että äidinlyyra ei oikein ole minun juttuni.
En ole siis pannut pahakseni, vaikka en ole toista lyyraa saanutkaan, mutta en myöskään pahastunut tästä yllättävästä lahjasta. Nyt pitää vain odottaa, milloin saisimme kutsun seuraaviin lakkiaisiin. Silloin lyyrat voisi kiinnittää sydämen puolelle, kuten ohje kuuluu. Vaan ei tule ihan heti mieleen, mistä suunnalta lakkiaiskutsu voisi tulla. Ainakaan ihan lähipiirissä ei taida olla muutamaan vuoteen valmistumassa valkolakin kantajia.
Vaan ei hätää. Ohjeen mukaan äidinlyyraa voi käyttää myös perhejuhlissa. Tänään meillä oli perhejuhla, oma syntymäpäiväni. Arvokkaasti kiinnitin kaksi lyyraani saunan jälkeen kylpytakin rintapieleen, oikeaoppisesti sydämen puolelle. Olisin tietysti voinut myös kaivaa kutreilleni Jormalta 50-vuotislahjaksi saamani ylioppilaslakin, mutta kun hiukset olivat vielä märät, päätin jättää lakin hatturasiaan odottamaan seuraavaa vappua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti