Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Sininauha-konserni in memoriam, osa 11

jormas: Tähän saakka olen kirjoittanut blogit yllä olevalla otsikolla 22.4., 28.4., 4.5., 14.5., 24.5., 7.6., 9.6., 23.6., 5.7. ja 8.8.

Koko tuskallisen prosessin aikana ei Sininauhasäätiön ja -liiton hallituksista ole jäsenjärjestöille asiasta juuri myönteistä kuulunut. Se on surullista koko päihdetyön kannalta, sillä kyseiset hallitukset ovat edelleen murentamassa valtakuntamme ainutlaatuisinta kristillisen päihdetyön kokonaisuutta.

Ehkä hallitusten silmät ovat osin avautumassa ja ne ovat näkemässä muutakin kuin minut häirikkönä. Näin päättelen koska Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Aarne Kiviniemi on vapautettu ennenaikaisesti tehtävistään. Mutta se ei riitä alkuunkaan asioiden korjaamiseen, sillä kymmenien miljoonien eurojen omaisuuden hallinnan lisäksi Sininauhasäätiön uudeksi toimitusjohtajaksi valittu Aarne Kiviniemi on edelleen kaappaamassa muun muassa kaksi Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa pelihanketta Sininauhasäätiöön, vaikka uhkapelityö ei kuulu lainkaan sen toiminnan tarkoituksiin. Tästäkin kirjoitin aiemmissa, aiheeseen liittyvissä blogeissani.

Se lienee tällä hetkellä epäselvää Kiviniemeä lukuun ottamatta kaikille kuinka paljon asioista on tiennyt Sininauhasäätiön ja Sininauhaliiton hallituksen puheenjohtaja Raimo Leppälä, sillä iso osa muista hallituksen jäsenistä vakuuttelee tietämättömyyttään. Oikeutettua on tietenkin kysyä kuinka tämä on mahdollista?

Yksi tämän irvokkaan farssin osa on, että Liiton kevätkokouksessa päätettiin jättää myymättä Sininauhaliiton entinen toimitalo Krämertintiellä. Oletin tätä vuosikokouksessa esittäessäni, että tarkoitus on etsiä rakennukselle asunnottomuuden poistamista tukeva hanke Olga Hjelmmanin testamenttilahjoituksen avulla yhdessä Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen kanssa. Tämän suuntainen oli myös vuosikokouksen evästys tehdylle päätökselle.

Mutta Kiviniemen johdolla talo laitettiinkin uudelleen myyntiin, joka taisi nyt tuottaa kaksi tarjousta. Ja yllätys yllätys, toinen niistä on Sininauhasäätiön tarjous. Luen tämän niin, että vuosikokouksen päätös haluttiin siksi, että Kiviniemi ei halunnut myydä taloa muille, koska Sininauhasäätiö ei ollut antanut tarjousta aiemmin. Ehkä samasta syystä Kiviniemi ei ollut halukas neuvottelemaan kanssani, että taloon olisi tehty Suur-Helsingin Valkonauha ry:n Liisankoti.

Suomen kiellelle käännettynä tämä tarkoittaa, että Kiviniemi oli ensin laatimassa Sininauhaliiton toiminnanjohtajana tarjouspyyntöä Krämertintien myymisestä siten, että korkeinta tarjousta ei ole pakko hyväksyä. Tämän jälkeen Kiviniemi siirtyi Sininauhasäätiön toiminnanjohtajan pallille antamaan tarjousta. Yhden pienen kivenpalan kengästään Liiton hallitus poisti vapauttamalla hänet toiminnanjohtajuudesta ennenaikaisesti. Nyt Kiviniemi ei liene enää ainakaan Liiton hallituksen kokouksessa vaikuttamassa myyntipäätökseen.

Tähän mennessä näissä yhdessätoista aihetta käsittelevässä blogikokonaisuudessa olen ollut vain yhdessä asiassa väärässä. Sanoin nimittäin aiemmin, että Kiviniemi ei aio jättää Sininauhaliitolle kuin yhden sisäilmavaurioisen toimistorakennuksen, mutta hän aikoo viedä mukanaan senkin.

Johtaja, pastori Aarne Kiviniemen ja puheenjohtaja, evankelista Raimo Leppälän aikana Sininauha-konserni on muuttunut salailevaksi toimijaksi ja välillä tuntuu, että vapaamuurarijärjestöistäkin on helpompi saada tietoa. Osa hallituksen jäsenistä vakuuttaa lojaalisuuttaan toisilleen ja heidät valinneet jäsenjärjestöt pidetään pimennossa. Niiden saama tieto on ainoastaan niukkoja osatotuuksia sisältävissä tiedotteissa. Jotka tulevat niin kaukana jälkijunassa, että tehdyistä päätöksistä kiertää kentällä jo monta, toinen toistaan kirjavampaa versiota. Joista jokainen sisältää enemmän kuin hallituksen niukkasanaiset tiedotteet jäsenjärjestöille ja henkilökunnalle.

Sininauhan luottamuksen palauttaminen koko päihdehuollon kentälle on vuosien, ellei vuosikymmenten savotta. Tai koko Sininauhaliiton lopun alku. Tästä iso osa olisi voitu välttää, jos viimeistään Sininauhaliiton kevätkokouksessa hallituksen jäsenet olisivat nähneet muutakin kuin itsensä. Kokouksessa esimerkiksi pyydettiin, että hallitus ottaisi sääntömuutosasian uudelleen käsiteltäväksi. Miksi näin ei tehty, on nyt helppo jälkeenpäin ymmärtää, sillä kokouksessa sisäpiirillä oli jo tieto, että Sininauhasäätiön uudet säännöt on hyväksytty tai ollaan hyväksymässä Patentti- ja rekisterihallituksessa. Ne säännöt, joilla viedään Sininauhaliitolta ja jäsenjärjestöiltä merkittävän omaisuuden hallinta ja oikeus valita Säätiön hallitus. Säätiön, joka eittämättä on ollut oleellinen osa Sininauhaliiton muodostamaa konsernia.

Sininauhaliiton kevätkokous oli malliesimerkki siitä, miten hallitus käyttää valtaa, kun se ei pidä ylintä valtaa käyttäviä jäsenjärjestöjä tapahtumista ajan tasalla. Moni jäsenjärjestöistä oli lähettänyt edustajansa nimenomaan "edustamaan" kevätkokoukseen. Tällöin edustajalla ei ole mitään valmiuksia kannattaa kokouksessa esitettyä ehdotusta, että sääntömuutos otettaisiin Sininauhaliiton hallituksessa uudelleen käsiteltäväksi. Varsinkaan kun asia ei ollut edes esityslistalla ja kokoukseen osallistuneet Sininauhaliiton ja -säätiön hallituksen jäsenet eivät sanoneet asiasta käytännössä mitään.

Tämän kertaisen blogini päätän henkilökohtaiseen arvioon. Olen saanut nimittäin kuulla, että Sininauhasäätiö on lähettänyt Sininauhaliitolle kirjeen, että hyvin pikaisella aikataululla Sininauhaliiton ja Sininauhasäätiön hallituksissa istuvien henkilöiden tulee valita kumman hallituksessa he jatkossa istuvat. Itselleni tämä näyttäytyy niin, että jo ennen kuin Kiviniemi on ottanut tehtävänsä Sininauhasäätiön uutena toimitusjohtajana vastaan, hän on aloittanut uuden esimiehensä (hallituksen) muokkaamisen mieleisekseen.

Kun tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa Sininauhasäätiön asema Liittoon on vain yksi jäsenjärjestö jäsenjärjestöjen joukossa, niin aikooko Sininauhaliiton hallitus vielä niellä senkin, että Sininauhasäätiö poistattaa hallituksestaan ne, jotka kuuluvat Sininauhaliiton hallitukseen? Näinkö tulisi toimia muidenkin jäsenjärjestöjen? Että esimerkiksi Jyväskylän Katulähetyksen puheenjohtaja tai muu hallituksen jäsen ei voi kuulua Sininauhaliiton hallitukseen? Tarkoitus on suorastaan hämmentävän läpinäkyvä, sillä niin kauan kuin Sininauhasäätiön hallituksen enemmistö muodostuu Sininauhaliiton valitsemista henkilöistä, on hallituksella mahdollisuus palata tehdyissä päätöksissä takaisin.

Mutta mitä pitäisi tehdä ennen kuin Kiviniemi saa entistä mieluisamman hallituksen Sininauhasäätiöön? Sininauhaliiton valitseman Sininauhasäätiön hallituksen tulisi ottaa säännöt uudelleen käsiteltäväksi ja palauttaa omaisuuden hallinta sekä hallituksen valinta Sininauhaliitolle ja sen jäsenjärjestöille.

Sillä aikaa kun hallitus mahdollisesti pohtii tätä, minä pohdin mikä on sulkenut sen jäsenten suut? Olen luvannut joillekin jäsenjärjestöille, itselleni ja julkisesti, että katson tämän loppuun saakka. Siitä pidän myös kiinni. Pohdin mitä teen oikeaksi katsomani asian puolesta seuraavaksi. Pohdin mitä löytyy vuosien varrelta, jos etsin tavan, jolla Sininauhaliiton ja -säätiön on tai niissä on järjestettävä erityinen tarkastus. Itse oletan tietäväni ainakin osan mitä etsiä ja mitä mahdollisesti löytyy. Pohdin myös keitä muita johtajan, puheenjohtajan ja itseni lisäksi joutuu hallituksen jäsenistä vastuuseen siitä huolimatta, vaikka vastuuvapaudet on myönnetty.

Ei kommentteja: