Hyrylän katukulttuuria, osa 5

jormas: Ennen kuin pääsen blogisarjassani legendaarisen Hyrylän yöbaarin kohdalle yksi tai parikin juttua, jotka osa tietää ja osa ei. Helsingin olympialaisiin liittyvä tunnetumpi asia on, että matkaan lähteneet maratoonarit kääntyivät takaisin Tuusulassa, tarkemmin Mätäkivenmäen alla. Siitä paikan päällä muistuttamassa on kivipaasi.

Samaan suuntaan, mutta pitemmälle menivät ja tulivat myös kisojen kävelijät. Aina Hyrylään saakka. He kääntyivät ympäri hieman Amer-Tupakan jälkeen, josta on muistona nykyisen Tuusulantien meluaitaan kiinnitetty laatta. Suunnilleen samalla paikalla oli myös kioski, jonka tunnettiin Valkeapään kioskina. Sen takana oli iso purukasa, jonka sisällä oli jääkuutiota, joiden avulla pidettiin kioskissa myytävä jäätelö kylmänä.

Mutta sitten autobaarin ilta- ja yöelämään. Samassa rakennuksessa oli huolto- ja polttoaineasema, jolla vuosien saatossa oli montakin nimeä; Gulf, Union, Kesoil. Saattoi olla Nestekin ja muitakin. Rakennuttaja ja omistaja oli mahdollisesti Sairanen, joka piti aiemmin Hyrylän keskustassa, Poliisi Laineen talon edessä pientä jakeluasemaa rasvamonttuineen. Sanoimme sitä Sairasen Essoksi.

Yöbaaria vastaavasti piti vuosikaudet Niemelän Anja. Hänen puolisonsa myi takapihalla matkailuvaunuja, joiden takana oli Hyrylän Sementtivalimo. Kansan suussa kulki tarina valimon Mannisen Empusta, joka lähti mopolla koeajolle eikä saanut pysäytettyä sitä kuin vasta Helsingin pitäjän puolella. Vantaanjoen sillalla, kun polttoaine loppui.

Anja baarin henkilökuntineen oli legendaarinen, joka piti kohtuullisen hurjan joukon asiakkaita rautaisessa otteessaan välillä porttikieltojakin jakaen. Baarin piha oli joskus myös melkoisten kylätappeluiden paikka. Voimia miteltiin ja herruutta jaettiin keskenämme, mutta myös keravalaisten, järvenpääläisten ja korsolaisten kanssa. Joskus muidenkin. Kun rauha viimein solmittiin korsolaisten kanssa, ei baarin pihaan sen jälkeen juuri naapurikaupunkien tai kylien jengejä uskaltautunut. Meitä nuoremmat tulivat jopa viikonloppuöisin katsomaan mahdollisia tappeluja baarin pihalla, mutta joskus myös sisällä.

Yöbaari oli monenlaisten kokoontumisien paikka, jossa myös suunniteltiin kolttosten lisäksi pikku ja vähän suurempiakin rikoksia. Pihalla myös käytettiin ampuma-aseita osumiin ja linnatuomioihin saakka. Autoissa istuttiin, parannettiin ja ihmeteltiin puheissamme maailmaa iltakaudet sekä välillä pörähdettiin jossakin. Usein Keravalla, sillä siellähän oli oikeat kadut, nakkikioskit ja kaikki. Oman mausteensa autobaarin elämään toi Hyrylän keskustan legendaarisen tanssipaikan Letkun väki ennen tansseja ja sen jälkeen.

Joskus yöaikaan lähdettiin katsomaan autokunnittain isoa maailmaa muuallekin. Monesti se tarkoitti Keimolan hienoa Esson yöbaaria, Kultaleijonaa, jos polttoainetta oli sinne ja takaisin. Toinen suosittu kohde oli Jokelan Haarikka, sillä Hyrylässä ei alkuaikoina juuri ollut anniskeluoikeuksilla olevia ravintoloita. Meillä oli Haarikan reissulla usein käytössä Ylisaaren Skoda, joka oli melkoinen öljysyöppö.

Autona oli joskus myös Seliverstovin Simca Cambord, joka V8-koneineen siemaisi menovettäkin jonkun verran. Bensaa ostettiin aina viisi litraa ja kaupan päälle huoltoaseman pitäjäksi tulleelta Kuusivuoren Veikolta koko litra tai puolikas JÄT-öljyä Skodan konetta voitelemaan.

Itselläni on omakohtaiset muistikuvat rakennuksen rakentamisesta sen purkamiseen saakka. Kun olin noin kymmenvuotias, leikimme keskeneräisellä rakennuksella viikonloppuisin uimareissuillamme Valon ja Lemmelän hiekkakuopille. Suunnilleen huolto-aseman paikalla on nyt Sulan Portti. Tuusulantien toisella puolella oli alkujaan silkkikutomo. Samaan rakennukseen tuli myöhemmin Kalvotuote ja sen jälkeen Tampellan muovitehdas. Nyt siinä on Puuilo.

Niiden takana oli urheilukenttä, jossa pidettiin puolensataa metriä normaalia lyhyemmällä juoksuradalla jopa kansainvälisiä kilpailuja. Silloin ei Hyrylässä tunnettu sanaa rasisti tai tummaihoinen, vaan joku muukin voi lisäkseni muistaa nähneensä urheilukentällä Hyrylän ensimmäisen neekerin. Oli rehvakasta näyttää koulussa hänen nimikirjoitustaan. Vaan eipä ole enää tallessa sekään keräilyharvinaisuus.