Harmaahaikaroita onkin kaksi

päivis: Jorma kirjoitti eilen tunnistusongelmasta, joka koski riistakameran kuviin tallentunutta lintua. Näimme sen omin silminkin ja uimaan mennessä olemme linnun nyt nähneet useammankin kerran seisoskelemassa Strandön sillan rungolla. Kuinka emme muistaneetkaan, että saman, suuren ja harmaan linnun näimme myös melko tarkkaan vuosi sitten. Ja silloin päädyimme siihen, että lintu on harmaahaikara.

Tänä aamuna tajusimme, että lintuja onkin kaksi. Hienosti nousivat sillalta ilmaan ja lensivät peräkkäin ties minne. Ilmankos sillalla oleskelleella näytti olevan vaaleampi kaula kuin riistakameralla selfieitä ottaneella lajitoverillaan. Meillä on siis Jokilaaksossa harmaahaikarapariskunta!

Tällaisen Vasenius Gallerian kuvan löysin vuosi sitten, kun harmaahaikara
kävi meillä ensimmäisen kerran. Nyt niitä on siis jo kaksi.

Perheuutisia ei tämän enempää ole kerrottavana, sillä haikaran pesää ei tiluksilla ole näkynyt, eikä meillä varmasti ihan kelvollista pesäpaikkaa taitaisi olla tarjollakaan. Mietimme, että aivan Merikonttikotimme vieressä on kyllä rinnakkain kaksi sähkötolppaa, mutta mahtaisivatkohan ne kelvata haikaraperheen yhteisen kodin perustuksiksi.

Kuten Jorma eilen kirjoitti, pihapiirissä piipahtelee hämmästyttävän paljon erilaisia luontokappaleita. Vaikka ilveksen näyttäytyminen onkin metsästäjäpiireissä melkoisen harvinainen tapaus, en silti ole ilveksen läsnäolosta suuremmin riemuissani. Olin jo uskotellut itselleni, että ilveksiä ei kesällä ole Jokilaaksossa käynyt. Mutta niinpä vain riistakamera paljasti, että edellisestä käynnistä ei ole kuin pari viikkoa.

Mutta onhan niille meillä vatsan täytettäkin. Jos kanit ovat liian pientä purtavaa, kauriista ja peuroista riittää syötävää kunnon aterian verran. Juuri tänään näin kolmen kauriin loikkivan Soiniityntien poikki. Kulkivat samaa reittiä, jossa olen kauriita tavannut monet kerrat ennenkin. Helppo saalis ilvekselle, luulen.