Taannoinen käynti Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa ja uudistetussa Lenin-museossa oli poikkeus, johon Jormakin suostui osallistumaan. Mäntässä minä osallistun ja Jorma odottelee sillä välin Matkakodissa.
Serlachiuksen taidemuseossa olen käynyt muutaman kerran aikaisemminkin, mutta niistä käynneistä on jo vuosia. Nyt halusin ensisijaisesti nähdä vuoden matkailukohteeksikin valitun Gösta-museokokonaisuuden. Tarjolla oli monenlaista uutta ja vanhaa taidetta, jota tosiaan kannattaa lähteä katsomaan kauempaakin.
Göstan tarjonnasta voi lukea nettisivuiltakin, joten kirjoitan tähän vain asiasta, jonka huomasin aiheuttavan itsessäni kiusaantumisen tunteen. Minusta oli vaikeaa katsoa maalauksia, jotka esittivät alastomia ihmisiä. Taidehistoriaa lukeneena luulisi, että ymmärtäisin tavallista taiteen katsojaa paremmin syitä, miksi taidemaalarit haluavat kuvata alastoman ihmisvartalon. Ja olenhan itsekin käynyt piirtämässä alastonmalleja.
Tästä Gösta-museon sisäänkäynnillä väijyneestä miesfiguurista en hämmentynyt. Typillähän on jokin vaate päällään. |
Hämmennystäni ei ole yhtään helpompi ymmärtää, kun ennen blogin kirjoittamista googletin aiheesta alastonmaalaus. Hakuun tarttui muun muassa 2000-luvun alun uutinen, jossa kerrottiin, että Ruukin kunnan valtuustosaliin oli palautettu kolme maalausta, jotka esittivät alastomia naisia. Maalaukset oli aiemmin poistettu salista iäkkäiden kuntalaisten toiveen mukaisesti. He kun kokivat, että alastomuus ei ole valtuustosaliin sopiva paikka. Ei edes kuvataiteen muodossa. Jäin miettimään, että onko oma kiusaantumiseni sittenkin vain iän tuomaa ahdasmielisyyttä. Että sanonta "vanhuus ei tule yksin" voi tarkoittaa muutakin kuin kipua ja kolotusta siellä sun täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti