Syrjäntakanen

Jormas: Tähän ikään olen ollut mukana monessa projektissa. Ja mitä enemmän niissä saa tehdä itse oman päänsä mukaan, sitä mielekkäämmiltä ne minulle tuntuvat.

Soiniityntien nimi on pääni tuotosta, mutta niin on Syrjäntakanenkin

Yksi niistä on Syrjäntakanen, lähes 200 m2 hirsinen, paikanpäällä käsin veistetty piilopirtti Syrjänlammen rannalla. Jonne ei laske ainuttakaan ojaa eikä ainuttakaan puroa, joka keräisi matkan varrelta edes peltojen tai metsien lannoitteita. Neitseellisen paikka siis, jossa lammen vettä voi vaikka juoda uidessaan.

Miten kaikki sai sitten eräällä tavalla alkunsa? Ensimmäisenä ostin ison kasan käytettyjä, kolminkertaisia selektiivilaseja, jotka olivat varastoitu erääseen latoon. Siellä sitten taskulampun kanssa mittailin ikkunoiden kokoja ja laitoin ylös ruutupaperille mitä on tullut ostettua. Ja kun tiesin hankkimieni valoaukkojen määrän ja koot, alkoi hirsihuvilan pohjakuvien suunnittelu ja piirtäminen. Oli ainutlaatuista suunnitella koko talo alusta alkaen ikkunoiden ympärille. Käytännössä piirustus oli vuoden ajan jokailtainen iltalukemiseni, jonka avulla virtuaaliasuin ja elin suolammen rannalla.

Hirsinen piilopirtti on ainutlaatuinen kokonaisuus luonnon keskellä

Ehkä omaa tekelettään moni muukin rakastaa, joten vieläkään, reippaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua en muuttaisi mitään. Kun talo oli suunniteltu, kiersin pitkin metsää alueella, josta olimme ostaneet puut, niin sanotusti pystyyn. Kädessäni oli punainen kreppipaperirulla, jolla merkitsin jokaisen männynrungon, joka myöhemmin kaadettiin ja kuljetettiin tontille kuorittavaksi. Kuorimisen jälkeen rungot kuivuivat vuoden verran ennen kuin niitä alettiin varsinaisesti veistämään seinään kukin omalle paikalleen ja omaan muotoonsa.

Hauska yksityiskohta oli, kun yksi jos toinen kyseli vuosien saatossa kuinka paljon rakennus tuli maksamaan, vastasin kaikille, että hieman vähemmän kuin kaupan mustikat, noin 3,5 - 4 markkaa kilo. Rakennuksen painon laskeminen oli oma projektinsa sekin.

Piilopirtille hain rakennusluvan kesäasunnoksi, sillä kyseisille rakennuksille ei silloin vaadittu vastaavaa rakennusmestaria, vaan työmaan valvojaksi kelpasin itse. Ja kun käyttöönottolupa oli kesähuvilalle saatu, hain käyttötarkoituksen muutoksen vakituiseksi asunnoksi.

Muutaman vuoden kuluttua Syrjäntakanen on silmiltä tyystin piilossa

Monta mutkaa sekä hauskaa ja vähemmän hauskaa tapahtumaa projektiin mahtui. Tässä yksi vähemmän hauska. Vaikka kattokaltevuus oli Ormax-kattotiilitehtaan suosituksen mukainen, niin katto vuoti. Joka kerta, kun vettä tuli reippaanlaisesti ja tuuli oikeasta suunnasta. Sama vuotamisilmiö oli ilona myös joka kevät, kun lumet sulivat katolta. Joten oli tiili kerrallaan purettava koko katto ja vaihdettava peltikatto tilalle.

Tiilet osti Jyväskylän Katulähetys, joista teimme Jämsästä, niin ikään käsin purkamamme hirsitalon hirsistä Kalliomäen puolimatkankotiin savusaunan. Senkin hirret veistettiin käsin paikan päällä muotoonsa. Itse tein savusaunaan latomalla taatusti aidon ja oikeaoppisen kiukaan. Taito oli pakko opetella, kun jo totuttuun tapaan en osannut pitää suutani kiinni silloin kuin olisi pitänyt.

Eilen kävin vuosien jälkeen Syrjäntakasella muistelemassa menneitä. Tuli varsin haikea olo, sillä rakennus on jäänyt huonolle hoidolle. Joten "hiiohoi Marko! Jos satut tämän lukemaan, niin mitä jos istutaan tuumaamaan kuinka herätettäisiin yhteisvoimin Syrjäntakanen entiseen eloonsa?"