päivis: Jorma kirjoittikin eilen Mathildedalista. Tänne oli tarkoitus tulla jo aikaisemmin kesällä. Mutta mikä lie on estänyt? Huonot säät, muut menot tai kirpputorin tyhjentäminen ja uudelleen pystytys Jokilaaksoon. Siinä muutama selitys sille, ettei ole tänne varsinaiseen kesäkotiin ehditty.
Pikkuruisen merenrantatonttimme (tai tarkalleen siis Elämän tähden -yhdistyksen tontin) naapurissa on ehkä vuoden verran asunut mahtavassa veneessään vanhempi pariskunta, johon tutustuimme eilen ja saimme heti kutsun tulla iltateelle. Saimme heiltä myös käyttöömme aurinkosähköä, jota veneen katolla olevat aurinkokennot tuottavat. Naapurien veneessä on monenlaista muutakin hienoutta, esimerkiksi käyttöveden biologinen puhdistusjärjestelmä.
 |
Päivän herttaisin hetki taisi olla tämä:
vanha mies ja kissa kalastuspuuhissa.
Nuorempi herrahenkilö auttoi
laittamaan matoa koukkuun. |
Meillä on Vespa mukanamme, joten tänään pääsimme ajelemaan pitkin Salon seudun teitä. Kiersimme Kemiönsaaren ja lossin kautta Saloon. Matkan varrella törmäsimme mielestämme ihmeeseen, itsepalveluperiaatteella toimivaan maatilan puotiin. Maitolaiturin tapaisessa mökissä oli myynnissä pussitettuja varhaisperunoita, porkkanoita, tilliä, sipulia ja herneitä. Maksun sai laittaa hyllyllä olevaan lippaaseen. Ostimme pussin perunoita ja herneitä. Jälkeenpäin kuulimme naapureiltamme, että täällä päin vastaavia itsepalvelumyyntipisteitä on enemmänkin. Naapuri kysyikin ihan aiheellisesti, että ovatko meillä päin ihmiset epäluotettavia vai miksi Tuusulan suunnalta vastaavaa ei löydy.
Salon kaupunki yllätti, vaikka olemme siellä käyneet ja varsinkin ajaneet kaupungin halki monen monituiset kerrat. Torilla oli kahviloita kuin Venetsian Pyhän Markuksen torilla konsanaan. Ja kun torilta käveli sillan yli kaupungin keskustaan, sieltä löytyi suuri ostosparatiisi, jollaista en pikkukaupungiksi mieltämässäni Salossa olisi uskonut olevan.
 |
| Kesäkaupan edusta oli kivasti koristeltu viireillä. |
Jostain kumman syystä aina on jäänyt käymättä Mathildedalin ruukin Alpakka-puodissa, jossa myydään todellisia lähituotteita. Täällä elelee melkoinen joukko alpakoita, joiden villasta valmistetaan paikan päällä kaikenlaista hienoa ja melko tyyristäkin päälle pantavaa. Tänään siis viimeinkin kävin puodissa ja myös saman rakennuksen toisessa päässä avoinna olleessa kesäkaupassa. Jälkimmäisestä ostin matkamuistofiiliksissä pullon biohajoavaa käsienpesuainetta ja patalapun. Paikallista leipää olimmekin jo ennättäneet hakea kylän pienpanimon ja leipomon myymälästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti