Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 14. toukokuuta 2016

Sininauha-konserni in memoriam, osa 4

jormas: Neljännen osan kirjoittaminen "kaikkien aikojen kolmannen sektorin puhalluksesta" on ollut tähänastisista vaikein. Sillä vaikka olen yhden jäsenjärjestön puheenjohtaja ja edustan siinä roolissa ylintä liiton vallankäyttäjää, on tietojen saaminen Sininauhasta ollut hyvin vaikeaa. Taakse on jäänyt avoimuuden aika, joskin ymmärrettävistä syistä, sillä tieto on usein valtaa.

Kaikki tässä osassa olevat tiedot olen poiminut uusia Sininauhasäätiön sääntöjä lukuun ottamatta netistä, sillä minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua yhdenkään Sininauha-konsernin toimijan hallitusten kokousten pöytäkirjoihin tai muihin vastaaviin dokumentteihin. Siksi pidätän itselleni oikeiden korjata kirjoitukseni mahdolliset asiavirheet, jos niitä joku osoittaa.

Tähän blogikirjoitukseen kiteytyy kaikkien aikojen kaappauksen ydin. Aiemmat osat olen julkaissut 22.4., 28.4. ja 4.5.

Mutta miten tehdä merkittävä vallan, omaisuuden ja toimintojen kaappaus yhdessä valtakuntamme merkittävimmistä päihdehuollon toimijoista? Jätän vähemmälle huomiolle Sovinto ry:n, SiniVida Oy:n ja As. Oy Kinaporinpihan ynnä muut, vaikka niilläkin on oma, merkityksellinen roolinsa. Keskityn ensisijaisesti Sininauhaliittoon, Sininauhasäätiöön ja Sininauha Oy:ön.

Jotta ylipäätään Sininauhasäätiön irrottaminen Sininauha-konsernista ja Sininauhaliitosta on mahdollista, tarvitaan molempiin yhteiseen, esittelijän hiileen puhaltavat hallitukset. Koska Sininauhasäätiön hallituksen viime kuun loppuun saakka valitsi Sininauhaliiton hallitus, yksimielisyys löytyi parhaiten, kun se valitsi sisältään Sininauhasäätiön hallituksen ilman ainuttakaan ulkopuolista jäsentä. Alla Sininauhaliiton ja Sininauhasäätiön hallitukset viime vuonna.

Sininauhaliitto

Leppälä Raimo, puheenjohtaja (KAN ry)
Hiltunen Leea (Rauman Seudun Katulähetys ry)
Komulainen Jouko (Helsingin Vieraskoti ry)
Lahti Kari (Vaajakosken Suvanto)
Nakari Martti (Haminan Sininauha ry)
Nikula Ulla-Maija (Fingerroosin säätiö)
Tuomainen Mari (Kirkkopalvelut ry)
Vaisto Heikki (Espoon Diakoniasäätiö)
Ahti Vuokko, varajäsen (Sovinto ry)

Sininauhasäätiö

Raimo Leppälä, puheenjohtaja
Heikki Vaisto, varapuheenjohtaja
Leea Hiltunen, jäsen
Jouko Komulainen, jäsen
Kari Lahti, jäsen
Martti Nakari, jäsen
Mari Tuomainen, jäsen

Molemmissa organisaatioissa on johtajana ja hallitusten esittelijänä Aarne Kiviniemi.

Sininauhaliitto ja Sininauhasäätiö omistivat yhdessä merkittävän asunto-osakeyhtiökokonaisuuden Hämeentiellä Helsingissä. Sen ostoa oli aikoinaan Raha-automaattiyhdistys tukenut noin 50 % investointiavustuksin. Sininauhaliitto ja -säätiö myivät osakeyhtiön huomattavalla alihinnalla, jos otetaan huomioon sen saama lisärakennusoikeus. Ehkä aika oli ratkaiseva, sillä näin purettiin suhteellisen nopeasti Sininauhojen yhteisomistus.

Vastaavasti Sininauhaliitto omisti kokonaan Sininauha Oy:n osakekannan. Se luovutettiin Sininauhasäätiön omistukseen, jonne sen jälkeen siirrettiin miljoonien eurojen pääkaupunkiseudun ostopalvelusopimukset. Luovutuksen ehtoja en tiedä, mutta ostopalvelusopimusten lisäksi mukana menneiden, solmittujen sopimusten arvo oli merkittävä.

Käytännössä nyt oli siirretty Sininauhaliiton hallinnasta ylipäätään kaikki kiinteä, irtain- ja osakeomaisuus Sininauhasäätiötä lukuun ottamatta. Jäljellä jäi vain sisäilmavaurioinen, tyhjillään oleva, entinen Sininauhaliiton toimistorakennus Metsälässä, jota sitäkin Sininauhaliitto oli yrittänyt myydä. Aivan oma lukunsa on, että aikoinaan sen rahoittamiseen on käytetty merkittävä osa Olga Hjelmmanin testamenttilahjoituksen varoista. Vastoin testamentin määräystä, sillä yksi sen ehdoista oli, että varat tulee käyttää helsinkiläisten, asunnottomien päihdeongelmaisten auttamiseen.

Jäljellä oli enää koko operaation haastavin osuus. Kuinka saada Sininauhaliiton hallinnasta Sininauhasäätiö irti, sillä sen viime kuuhun saakka voimassa olleet säännöt sanoivat, että hallituksen valitsee Sininauhaliiton hallitus ja jos säätiö lakkautetaan, menevät varat Sininauhaliitolle? Vähintäänkin kymmenien miljoonien eurojen netto-omaisuus, kaikki ostopalvelusopimukset sekä  muun muassa mittavat Ray-avustukset ja arviolta reilusti yli miljoonan euron vuosittaiset asuntojen ja muiden tilojen vuokratuotot.

Sininauhasäätiön sääntöjen muuttamiseen tarvittiin Sininauhaliiton hallituksen kirjallinen kanta. Että se saataisiin, oli säätiöön saatava hallitus, joka on valmis moiseen. Helpoimmin se onnistui, kun Sininauhaliiton hallitus valitsi hallituksensa sisältä koko Sininauhasäätiön hallituksen.

Ehkä Sininauhaliiton ja sen jäsenjärjestöjen kannalta merkityksellisintä on, että uusista säännöistä on poistettu kokonaan kohta, jonka mukaan säätiön purkautuessa, sen varat menevät Sininauhaliitolle. Myöskään liitto tai sen jäsenet eivät enää voi olla valitsemassa säätiön hallituksen jäseniä. Näin merkittävän omaisuuden itselleen luodusta, suhteellisen avoimesta ja demokraattisesta säätiöstä oli tehty pienen sisäpiirin suljettu säätiö.

Tämän kaiken jälkeen jäljellä on vain tekniikkaa, sillä esittelijä ja hallitukset ajattelivat, että sääntöjen edellyttämä Sininauhaliiton kirjallinen kanta on helppoa pyytää Sininauhasäätiön hallituksen jäsenenä ja yhtä helppo antaa se siirtymällä pöydän toiselle puolelle Sininauhaliiton hallituksen jäseneksi. Ymmärrykseni mukaan näin ei voi laillisesti tehdä, sillä hallituksen jäsen, joka istuu molemmissa hallituksissa, on jäävi käsittelemään ja päättämään asiasta.

Ehkä merkityksellisin ja merkillisin asia tässä kokonaisuudessa on, että kuinka Patentti- ja rekisterihallitus on voinut hyväksyä kaiken tämän? Miten käytännössä sadan päihdehuollon toimijan yhteisestä, avoimesta säätiöstä on voinut tulla suljettu, itse itselleen hallituksen valitsema säätiö, joka vie mukanaan lähes kaiken Sininauha-konsernin omaisuuden? Ja pisteenä iin päälle Sininauhasäätiö vie mukanaan myös Sininauhaliiton sille lahjoittaman suureen, kahdeksan huoneen saunallisen osakehuoneiston Meritullinkadulta. Tai oikeastaan se vie myynnistä aikoinaan saadut varat.

Tiedän, että ilman johtaja Aarne Kiviniemen valmistelua "kaikkien aikojen kolmannen sektorin puhallus" ja kaappaus ei olisi koskaan tullut päätettäväksi. Mutta tiedän myös sen, että ilman Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen valitseman hallituksen päätöstä, asia ei olisi koskaan mennyt tässä muodossa Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksyttäväksi.

Huhtikuussa olleen liiton vuosikokouksen jälkeen olin sitä mieltä, että järjestöt saivat mitä ansaitsivat, mutta olen tullut toisiin aatoksiin. Sillä ne järjestöt, jotka kiivaiten halusivat Sininauhasäätiön ja Sininauha Oy:n pois kilpailemasta samoista sopimuksista kuntien kanssa, loistivat kokouksessa poissaolollaan. Sekään ei ole oikein, että kärsijöiksi joutuvat nyt nekin järjestöt, jotka ovat olleet vuosikymmeniä kantamassa korsiaan kaikkien yhteiseen Sininauhakekoon.

Tällä hetkellä ajattelenkin, että ehkä en jätä asiaa tähänkään. Sillä vaikka joku katsoisi, että lain kirjain täyttyy, lain laatijan tarkoitus ei täyty. Uskallan myös ajatella, että tapahtunut ei ole edes Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen tahto. Tähän me kaikki saamme lisävalaisua, kun näemme ketkä lipovat hunajaa tai muuten kieltään yhteiskunnan varoilla luodussa, uusien sääntöjen suljetussa säätiössä hallituksen jäseninä ja johtajana.

Aikoinaan Patentti- ja rekisterihallitus kävi oikeutta Riihisäätiön yleishyödyllisyyttä vastaan. Olin silloin oikeudessa heidän todistajanaan ja seurasin varsin tarkasti mistä ja millä perusteilla Riihisäätiö ja jotkut sen toimijat tuomittiin muun muassa korvauksiin. Vaikka nyt ei kyettäisi löytämään kenenkään henkilökohtaista etuisuutta, aion selvittää ovatko johtaja, hallitukset ja sen jäsenet henkilökohtaisessa vastuussa tapahtuneesta. Vaikka uskonkin ihmisen pahuuteen, uskon myös sen hyvyyteen. Joten tällä hetkellä haluan ajatella, että ainakaan osa hallituksen jäsenistä ei ymmärtänyt mitä tuli päätettyä.

Oma tiensä olisi hallitusten oma muutosvaatimus tapahtuneesta Patentti- ja rekisterihallitukselle. Toinen tie on tutkintapyyntö ja kolmas käräjäoikeus. Ehkä löytyy joku muukin väylä.

Ei kommentteja: