Kateus on kantava voima

jormas: En ehkä ole oikea ihminen arvioimaan päiviksen taitoa kirjoittaa. Mutta hän on loistava joissakin kirjoituksissaan. Eilinen blogikirjoitus on siitä loistava esimerkki. Ehkä hän joskus kirjoittaa kaikesta jonninjoutavasta kirjan, sillä parhaimmillaan päivis on kirjoittamisessa silloin, kun hän ei koe joutuvansa puristamaan sanaakaan väkisin. Mutta rima on hänellä korkealla. Olemme ehkä kirjoittaneet blogipalstaamme vuoropäivin joka päivä kohta tai jo nyt viisi vuotta. Koko sinä aikana en muista kuin yhden tai pari, jolloin hän on ollut kirjoittamaansa itse tyytyväinen. Ehkä se onkin tyytymättömyys, joka tekee hänestä hyvän kirjoittajan. Kirjoittaminen omaksi iloksi ja ajanvietteeksi on mukavaa, jota harrastan itsekin, vaikka en päiviksen mittoihin ylläkään. Toki joskus minäkin koen onnistumista, josta iloitsen niin paljon, että itserakkaasti luen oman tekstini yhä uudelleen ja uudelleen.

Kirjoittamiseen ja niiden julkaisemiseen on varmasti monia syitä. Yhdellä toinen, toisella ensimmäinen ja kolmannella joku muu. Tässä yksi. Koin aikoinaan, että eduskunnan rikkaimmaksi mieheksi tituleerattu Juhani Sjöblom sai medialta yksipuolisesti lunta tupaan paljon enemmän kuin olisi ansainnut. En vieläkään tiedä yhtään ainutta kirjoitusta, jossa hänestä olisi kirjoitettu positiivisesti. Varsinkin paikallinen tai ainakin seutukunnallinen julkaisu oli ottanut hänet hampaisiinsa. Tai ainakin joku toimittajista. Siitä Keltainen Keskari oli oiva esimerkki. Mutta kun kateelliselle kansalle kirjoittaa kielteisesti ihmisistä, joilla näyttäisi olevan jotain kadehdittavaa, se myy paremmin kuin, jos kirjoittaisi ilosta ja valosta. Jotain henkilökohtaista siinä myös oli ja on ehkä vieläkin, sillä muut tuusulalaiset kansanedustajat eivät ole saaneet osakseen ollenkaan samaa kielteistä älämölöä kuin Juhani, vaikka aihettakin olisi yhtä lailla.

Kerron yhden esimerkin Juhanista, vaikka olen kertonut siitä aiemminkin ja johon syyllistyivät Keski-Uusimaan lisäksi myös valtakunnalliset Iltasanomat ja Iltalehti. Kävi nimittäin niin, että Sjöblom luovuttuaan kansanedustajan pestistä, hän otti vastaan määräaikaisen sopeutumiseläkkeen tai mikä se nyt lienikään nimeltään. Ja lehdet  uutisoivat, että eduskunnan rikkain mies ottaa vastaan eläkkeen, vaikka miehellä ei taatusti ole rahasta puutetta. Tai miten itse kullakin lienee rahan puutteen laita, sillä tänä aamuna luin yli ysikymppisestä IKEA:n perustajasta, joka kulkee kierrätysvaatteissa ja leikkauttaa tukkansa kehitysmaissa. Rahaa tai omaisuutta on muutama miljardi.

No, joka tapauksessa Juhaniin palatakseni, joka Ingvar Kampradin rinnalla on tyhjätasku, sanoi ottavansa eläkkeen vastaan siksi, koska se lain mukaan kuuluu hänelle. Ainuttakaan tiedotusvälinettä ei kiinnostanut mitä hän rahalla tekee. Hän maksoi siitä asiaankuuluvat verot ja lahjoitti loput joka vuosi viimeistä penniä myöten ensin Sininauhasäätiölle ja minun sieltä lähdettyä Elämän tähden ry:lle käytettäväksi asunnottomien hyväksi.

Miten tämä nyt sitten liittyy mainitsemaani blogikirjoittamisen yhteen syyhyn? Siten, että aikani yritin Juhanin ja välillä jonkun muunkin julkisuuden riepottamaa kuvaa monipuolistaa lähettämällä lehtiin vastineita. Joita sain sitten kerjätä ja odottaa, että julkaistaanko vai ei ja kuinka milloinkin lyhennettynä. Kun kirjoitan vastineet tai mielipiteet omille sivuille ja linkittelen niitä sitten sinne sun tänne, niin katsoin saavani sanottavani paremmin perille. Josta itsen lisäksi ei välillä ole kiinnostunut kukaan muu.