Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Ei nimi miestä pahenna

päivis: Facebook lähettää toisinaan sivuille päivityksen, jonka on julkaissut vuosi sitten. En tiedä, millä logiikalla sosiaalinen media milloinkin toimii, mutta vuoden takaisen päivityksen poimiminen tuskin on somen monimutkaisin asia.

Minäkin poimin blogin, jonka olen kirjoittanut noin vuosi sitten. On ehkä vähän tylsää uusia vanhoja kirjoituksia, mutta juttu miellytti minua sen verran, että hyvin kai voin sen uusia tässä hieman tuunattuna. Uusiihan varsinkin Yle jatkuvasti aikaisemmin näyttämiään ohjelmia.

Olen vuosi sitten kirjoittanut etunimistä Hesarissa julkaistun jutun innoittamana. Lehdessä vertailtiin helsinkiläisten lasten saamia nimiä. Olivat huomanneet, että eri puolilla kaupunkia lapsille annetaan vähän erilaisia nimiä. Suunnilleen samat nimet kuitenkin toistuivat, mutta hieman eri järjestyksessä.

Helsingin ydinkeskustan pienet Stellat ja Maxit kuvaavat haastatellun nimiasiantuntijan mukaan sitä, että vanhemmat haluavat lastensa nimillä viestiä kansainvälisyyttä. Jo Sörnäisissä, noin viisi kilometriä keskustasta, suosiossa ovat vanhat suomalaiset etunimet kuten Onni ja Siiri. Näin siis vuosi sitten. Kuka tietää, mikä tilanne on nyt.

Ja kun Helsingissä vuosi takaperin oli eniten Leo- ja Sofia-nimisiä alle kymmenvuotiaita lapsia, muualla maassa vastaavasti eniten on ollut Eetuja ja Emmoja.

Ruotsissa ja Britanniassa on tutkittu vanhempien nimivalintoja suhteessa sosioekonomiseen asemaan. Britanniassa alemmissa sosiaaliluokissa lapsille mielellään annetaan hienostelevia nimiä, joilla arvellaan pyrittävän turvaavan lasten sosiaalinen noste. Suomessa asiaa ei ole tutkittu, mutta meilläkin viitteitä tähän kuulemma on. Olisivatkohan esimerkiksi Vanessa, Jessica ja Luca juuri noita nimiä? Ainakin Itä-Helsingissä mainittuja nimiä on suhteellisen monilla lapsilla. Samat nimet eivät muissa kaupunginosissa ole hittilistalla.
Niilo ja Päivi. Koira on saanut ihmisen nimen. Päivi-nimi oli suosittu
1960-luvulla, vuosikymmen ennen kuin minä sain kasteessa oman nimeni.
Itä-Helsingistä nimiasiantuntija sen sijaan sanoo, että siellä asuminen ei vielä kerro mitään ihmisen sosioekonomisesta taustasta. Joten ehkä nimienkään suhteen ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vähän huvittava yksityiskohta itähelsinkiläisten tyttöjen nimistä kuitenkin paljastuu. Niiden todetaan olevan prinsessamaisempia kuin muualla pääkaupungissa. Kuinkahan monta Estellea, Victoriaa tai vaikka Madeleinea Vuosaaressa tai Kontulassa mahtaakaan asua?

Tytöille on 2000-luvulla annettu kaikkiaan yli 12 500 eri nimeä, pojille vain noin 8 900. Vuosittain lapsia syntyy Suomessa noin 55 000. Tyttöjen nimikirjon todetaan johtuvan siitä, että tyttöjen nimillä leikitellään enemmän kuin poikien nimillä. Sen ajatellaan viittaavan sukupuolirooliin liittyviin odotuksiin. Pojat mielletään jo vastasyntyneinä tuleviksi vastuunkantajiksi, joten myös nimeen suhtaudutaan vakavammin kuin tyttöjen kohdalla.

Almanakassa kerrottiin olevan paljon nimiä, joita kukaan ei ole saanut ensimmäiseksi nimekseen 50 vuoteen. Kuinkahan mahtaakaan jatkossa tapahtua nimen Väinämöinen suhteen, kun Hesari paljasti, että se on tasavallan presidenttimme toinen etunimi?

Uusia ihmiselle annettavia nimiä kuulemma testataan usein ensin lemmikeillä. Tällaisia ovat jutun mukaan esimerkiksi Luna, Bella, Jeri ja Remu. Vastaavasti varsinkin koirat tuntuvat saavan nykyään ihmisen nimen. Kun käymme Niilo-koiran kanssa koirapuistossa, yhtä aikaa siellä tosiaan saattaa olla vaikkapa Väinö, Martta ja Bertta.

Ei kommentteja: