Pidä Suomi siistinä, kerää roska päivässä

jormas: Jäin vuonna 2008 syksyllä osa-aikaeläkkeelle jaksotuksella, jossa olin aina kuusi viikkoa töissä ja kuusi viikkoa eläkkeellä. Ensimmäisen eläkejaksoni vietin asumalla Kolumbian pääkaupungissa, Bogotassa, katulasten lastenkodissa samassa salissa heidän kanssaan. Koin olevani hyvin tarpeellinen tekemättä mitään. Joka ilta ja aamu lapset kokoontuivat vuoteeni ympärille pomppimaan jo silloin aivan liian suuren vatsani päällä sekä nyppimään partakarvoistani. Heillä oli suunnaton aikuisen rakkauden ja välittämisen kaipuu, jota täytin olemalla läsnä. Joka aamu lapset tulivat vertaamaan omia käsivarsiaan olisiko niistä tullut yön aikana yhtä vaaleita kuin omistani.

Mutta tein minä osa-aikaeläkkeellä muutakin. Yhden vuoden eläkejaksot käytin toimimalla Sininauha Oy:n toimitusjohtajana. Se onkin ainut eläkepäivien osuus, josta on jäänyt jollakin lailla ikävä maku suuhun, kun vuoden lupaamani jakso tuli täyteen. Kun tuli maksun aika, oli silloinen esimieheni, hallituksen puheenjohtaja Aarne Kiviniemi "unohtanut" kaiken. Totesi vain, että ei hän ole mitään luvannut. Sen jakson merkittävin anti minulle oli, että päätin olla liikuttamatta evääkään enää rahan vuoksi tässä elämässä. Olen pitänyt siitä kiinni. Istun, seison tai teen jotain tai en mitään, sama kohtuullisen vaatimaton summa kilahtaa tililleni. On hienoa, kun ei tarvitse myydä itsestään enää osaakaan kenellekään rahan vuoksi.

Mutta päivääni en silti täytä vain kuvaristikoita täyttämällä. Haluan kantaa yhteiskuntavastuuta, josta yksi muoto on Hyrylässä sijaitseva Omia polkuja kulkevien kauppa. Siellä myydään ja annetaan tarvitsijoille meille lahjoitettua tavaraa. Tarkoitus on ollut, että paikka pyörisi niin sanotusti omillaan. Sitä se ei kutenkaan tee, vaan omasta pussista on pitänyt kaivaa sähkölaskuihin ja polttoaineisiin aina silloin tällöin. Kyseiset kymmenykset ovatkin toinen tekemäni yhteiskuntavastuun muoto. Kolmas on otsikon mukainen. Nosta yksi roska enemmän kuin luontoon tai maahan heität. Jos et roskaa lainkaan, nosta kuitenkin joka päivä ainakin yksi roska sille kuuluvaan paikkaan.

Tapa on levinnyt meille myös Thaimaassa oloaikaamme. Viime vuonna tuli sääntö, että keskiviikkoisin eivät paikalliset rantatuoliyrittäjät saa enää levittää auringonottopaikkojaan aurinkovarjoineen. Vaan koko 10 kilometrin ranta Buddha Hillin molemmin puolin on vapaasti kansalaisten käytettävissä. Me olimme ajatelleet, että kyseinen päivä on oiva shoppailulle. Että ajelemme moottoripyörällämme ostoskaduille ostamaan kaikkea sitä mitä emme tarvitse. Mutta toisin kävi. Keskiviikkoisin kävelemme sopivaksi katsomamme annoksen rantaa keräten sieltä poimimiimme muovipusseihin niiden roskia, jotka ajattelevat yhteiskuntavastuusta toisin tai eivät lainkaan. Joka tapauksessa he roskaavat rantoja enemmän kuin pitävät siistinä.

Muutenkin roskien kerääminen osana yhteiskuntavastuuta on hyvinkin palkitsevaa. Joskus joku lähtee rinnalle kävelemään noukkiakseen kanssamme pussiin yhtä jos toistakin uima- ja auringonottorannalle kuulumatonta. Myönteistä palautetta ja peukutusta tulee paljon. Toisaalta on mukavaa, että tällä keräilyharrastuksen sektorilla ei juuri ole kilpailua ja kerättävää löytyy mielin määrin. Toisaalta olisi mukavaa, jos kerättävää ei löytyisi lainkaan.

Suomessa riittää kielitaitoni myös enemmän asiasta elämöintiin, sillä esimerkiksi kotikuntani Tuusula ei voi rehvastella siisteydellä millään tavoin. Kun joskus löydän kunnan mailta sinne kuulumatonta, suurin työ on saada kunta siivoamaan oma alueensa. Viimeksi emme sitä edes päiviksen kanssa yrittäneet, vaan kunnostaessamme luonnonlähdettä, veimme sinne viereen kunnan maille tuodun sohvanraadon itse jätelavan aidan taakse, kun emme suljettujen porttien vuoksi saaneet sitä lavalle saakka. Josta kunnan luottamushenkilö totesi Facebookissa, että väärään paikkaan veitte.