Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Lapsia ja lapsityövoimaa

päivis: Olen sitä mieltä, että lasten pitää saada olla lapsia. Ensimmäisenä tietysti tulee mieleen, että työnteon sijaan lasten pitää saada leikkiä ja käydä koulua. Thaimaassa lapsilla on velvollisuus käydä peruskoulu. Löysin tiedon, että se tarkoittaa ikävuosia seitsemästä neljääntoista. Kuvittelisin, että koulunkäynti saattaa olla joissain tapauksissa hankalaa, sillä oppilailla on oltava koulupuku. Ehkä köyhien perheiden lapset saavat sitä varten avustusta. Tämä on vain arvaus.

Ihan eri asia ovat sitten naapurimaista tulleet työntekijät, jotka tulevat Thaimaahan koko perheen voimin. Heidän lapsillaan tuskin on mahdollisuutta käydä koulua. Oletettavasti juuri näistä lapsista on kyse, kun selvästi kouluikäisiä näkyy arkisin pyörivän milloin minkäkin peltihökkelikylän liepeillä tai vaihtoehtoisesti puuhastelemassa jotain, joka näyttää työnteolta.

Kun reilu viikko sitten kävimme burmalaislasten lastenkodissa, selvisi, että siellä asuvilla lapsilla ei olisi oikeutta saada Thaimaassa kouluopetusta, ellei heille olisi saatu hankittua niin kutsuttua puolikasväestökorttia.
Lastenkodissa koulupukuun kuuluvat kengät odottivat siististi seuraavaa
koulupäivää. Osa kengistä saattoi lisäksi kuulua vielä alle kouluikäisille.
Olen lievästi sanottuna huvittuneena seurannut Suomessa käytävää keskustelua varhaiskasvatuksesta. Hiemankin epävarmat vanhemmat eivät enää taida uskaltaa hoitaa itse lapsiaan, ettei lapsen tulevaisuutta koskeva pahin uhkakuva toteutuisi. Sehän on syrjäytyminen ja ties mikä kova kohtalo, ellei lapsi pääse muiden ikäistensä kanssa nauttimaan tasa-arvoisesti suomalaisesta, laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.

Thaimaassa sellaista termiä tuskin on olemassakaan. Täällä varhaiskasvatus saadaan taatusti joko kotona, jossa vanhempien omat työt ovat paikan päällä tai mennään isän tai äidin mukana töihin kodin ulkopuolelle. Aika usein varhaiskasvattajan tehtävät taitavat langeta isovanhemmille, jotka eivät enää itse ole aktiivityöelämässä. Ehkä päiväkotejakin on tai sitten hyväntekeväisyysjärjestöt järjestävät lapsille päiväkotimaista toimintaa siksi ajaksi, kun vanhemmat tekevät töitä, joihin lapsia ei ole sovelias ottaa mukaan.

Yksi lapsille tuskin kovin sopiva paikka on rakennustyömaa. Joskus ei silti oikein tiedä, itkisikö vai nauraisi, kun olemme halunneet mennä katsomaan, miten Thaimaan-kotimme rakennustyöt ovat edistyneet. Me emme joko ole voineet mennä työmaalle, koska siellä on liian vaarallista liikkua tai sitten jos käynti onkin järjestynyt, meidät on kyyditty autolla tulevan kotitalomme nurkalle tai olemme päässeet sinne rakennusfirman edustajan tiukassa valvonnassa. Tämä kaikki on tapahtunut turvallisuuden takaamiseksi. Ja samaan aikaan työmaalla on liikuskellut lapsia yksin tai keskenään omissa porukoissaan.
Taka-alalla poika otti oppia todennäköisesti isältään ja asetteli allaslaattoja
paikoilleen. Harjan varressa oli mahdollisesti pojan äiti. Etualalla töitä
tekevä laatoittaja voisi olla vaikka perheen aikuistuva poika.
Tänään kävimme omin nokkinemme katsomassa, mitä Seven Seasiin kuuluu. Kukaan ei keksinyt tulla häätämään meitä pois. Tällä kertaa yksi silmiin osuneista lapsista oli töissä. En silti oikein osannut pitää hänen puuhiaan lapsityövoimana, vaikka töitä hän tekikin: laatoitti tulevan uima-altaan pohjaa todennäköisesti isänsä kaverina.

Mielelläni sanoisin, että poika oli laadukkaan varhaiskasvatuksen kohteena tai sitten isä pohjusti jälkikasvunsa tulevaa ammattiuraa. Thaimaalaisista yli 90 prosenttia on lukutaitoisia, joten todennäköistä on, että tämäkin nassikka istuu arkisin koulun penkillä asiallisesti koulupukuun pukeutuneena.

Ei kommentteja: