Allekirjoita ketuille ja kaneilla häkitön tulevaisuus

jormas: Allekirjoita ketuille ja kaneilla häkitön tulevaisuus: http://www.elainlaki.fi/. Jokainen ihminen suhtautuu eläimiin jollain lailla ja jokainen ihminen on eläinten kanssa jollakin tavalla tekemisissä. On sellaisia, joille tuntuu olevan yks ja hailee onko eläimiä ylipäätään ja on niitä, jotka näyttävät vihaavan niistä melkoista osaa. On myös kaltaisiani, joille eläimet ovat henki ja elämä. Siis että niillä tai niilläkin on sekä henki että elämä. Mitä se sitten itse kunkin korvien välissä lieneekään. Minulle ylipäätään elämässä, myös eläinten, tärkeintä on vapaus. Tällä tarkoitan lyhyesti sanottuna, että vapautta ei ole tai on ihmisen taholta mahdollisimman vähän rajoitettu. Eikä yhtään ihmisen itsekkyyden vuoksi.

Ravintolan  kala-altaan kalat eivät ole tarkoitettu edes ruuaksi

Eläintarhoissa delfinaarioineen en näe järjen hiventä. Näen ainoastaan ihmisen pohjattoman itsekkyyden. Eikä se sen paremmaksi tule katsoessani häkkilintua, kettingillä baarijakkaraan sidottua papukaijaa tai akvaariokalaa. Puhumattakaan turkiseläimistä, jotka eivät elä edes ollakseen jonkun ruokaa. Niiden elämän ainut tarkoitus on ihmisen turhamaisuus, sillä turkiksia emme tarvitse kukaan.

Mutta aivan puhdas pulmunen en ole minäkään, sillä meillä on osaomistuskoira Niilo, joka on koirapuistoja lukuun ottamatta ulkona lähes aina kytkettynä. Paitsi joskus talvisin lampiemme jäällä, usein silloinkin perässään parikymmenmetrinen riimu. Kiinni pitämiseen on kaksi syytä. Toinen Suomessa on, koska laki sanoo niin. Ja toinen on, että Niilokin haluasi olla vapaa. Liian kanssa, joten päästessään se menisi liian helposti omia menojaan. Varsinkin kun ja jos se huomaa, että nyt kun tästä lähden tuohon suuntaan, niin ne ei voi minulle enää mitään. Ehkä kateellisin mielin se katselee joskus Merikonttikotimme ikkunasta pihaan eksynyttä ajo- tai hirvikoiraa, joka ajotehtävänsä lisäksi nauttii GPS-panta kaulassa hetken vapaudestaan. Ja silloin tällöin pihapiirin poikki juoksee jokunen hirvi, peura tai kauris. Joista pienemmät hirvieläimet pysyvät muualla silloin, kun maisemissa on ilves. Sekin joskus pentunsa kanssa.

Erakkokolibrien koti Thaikotimme

parvekkeella korituoliemme välissä

Mutta Jokilaakson pientilallamme riittää tilaa vapaille eläimille. Niistä yksi mielenkiintoisimmista ovat kantrikanit, sillä maalla ei ole citykaneja. Niiden määrää kurissa pitävät kanahaukat, jossain määrin pesukarhut eli supikoirat, mutta myös ilvekset ja ketut sekä kylän vapaana juoksevat kissat. Näitä kaikkia löytyy pihapiiristä, kun ikkunasta katselee. Kuten myös metsä- tai peltojäniksiä, jotka paikalle taitaa tuoda mielenkiinto kaniserkkuihin. Pihapiiriin lampiemme jäille jättää saukko joka talvi jälkiään. Kotipesien paikkoja meiltä sekä lähimetsistä tai niityiltä löytyy monille siivekkäille ja maan eläjillekin luonnostaan, mutta onpa niitä myös rakennettu. Lintujen ja lepakoiden lisäksi esimerkiksi mehiläisille. Kaneista osa tykkää asua saunamme tai kotimme alla, sillä arvatenkin siellä on talvisin lämpimämpää.

Sudenkorentojen, perhosten ja muiden pienten siivekkäiden kirjo kesäisin on melkoinen. Lampiemme ja jokien kaloista en uskalla sanoa muuta kuin, että niitä on aika tavalla. Niiden joukossa elelee myös vesimyyriä. Loppukesästä on sammakoiden vaellus ja kurnutus melkoinen. On vaikea kävellä iltauinnille tallomatta niitä. Maalla on maa- ja metsämyyriä sekä -hiiriä ja mitä kaikkea lieneekään, joita katseeni ei ole vanginnut.

Koiran vapauden hinta on ollut tällä

erää puolet leuasta ja alahampaat

Ruokaa meiltä saavat kesät ja talvet linnut sekä makupaloja lähilaitumen pari, kolme hevosta. Lampaatkin joskus. Laitumen vieressä on myös uusi löytömme, luonnonlähde, joka aikoinaan on ollut kyläläisten aktiivisessa käytössä. Kuukausi sitten tutkitutimme sen veden. Tulos oli: "Hyvälaatuista juomavettä". Sitä juomme täst'edes. Ja koivun mahlaa. Kanit ovat huolenpitomme kohteena varsinkin talvisin, sillä toinen, kesäisin täyttä sorsia oleva ruokintapaikka on maan rajassa. Sitä täydennetään talvisin heinällä. Jokilammillamme joutsenet elävät omaa elämäänsä joskus poikastenkin kanssa. Uusimpia tulokkaita on silloin tällöin taivaalla kaarteleva haikara, jota seuraamme mielenkiinnolla. Tervetullut pysyvämmin olisi sekin. Ja miksei olisi, kun käärmeetkään eivät saa meiltä kuolemantuomiota,

Tämän maanantaiaamun pulputuksen sai aikaan, että allekirjoitin alun vetoomuksen ja sen lomassa pohdin mihin tarvitsen vangittuja eläimiä, vaikka lihaa syönkin. Oma pihapiiri on kuin eläintarha vailla vankilan kaltereita tai muitakaan vapaudenriistovälineitä.