Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 20. helmikuuta 2016

Suomalaisena Suomessa ja Thaimaassa

jormas: Kun viettää aikaansa Thaimaassa suomalaisena, on moni asia toisin kuin Suomessa suomalaisena. Jos matka kestää yli 60 vuorokautta, on nykyisen käytännön mukaan hankittava viisumi. Niitä on monenlaisia, joka riippuu siitä mitä teet ja kauanko maassa olet. Nyt on Suomessakin nostamassa päätään, että ulkomaalaisen on selvitettävä Suomen viranomaisille miten aikoo itsensä elättää. Tosin luulen, että vastaavia selvityksiä on pitänyt tehdä jo aiemmin esimerkiksi olevasta tai tulevasta thaivaimosta ja maahan pääsy tai siellä olo on saattanut tyssätä siihenkin, jos suomalainen, tuleva puoliso on itse hakenut elantoaan innokkaasti sosiaalitoimen toimeentuloluukulta. Joten nykyisessä Thaimaan käytännössä ei ole kuin vivahde-eroja.

Uusia käytäntöjä on syytä opetella viimeistää  lentokentällä, jotta ei käy köpelösti jo lähtöruudussa. Thaimaassa on vasemmanpuoleinen liikenne, josta mielestään maailmoja ja kaiken muunkin nähnyt suomalainen saattaa sanoa, että ajavat täällä väärällä puolella. Taitaa kylläkin olla niin, että auton ratteja on maailmassa Suomen lailla vasemmalla laidalla vähemmän kuin oikealla. Liikenteeseen liittyen on syytä muistaa, että Thaimaassa ei suojateillä ole samaa merkitystä tai kulkijan turvaa kuin Suomessa. Joka tosin valitettavasti on murenemassa Suomessa sekin. Meillä Helsingin seutuvilla onkin havaintoina, että virolaisen autoilijan tuntee siitä, että se pysähtyy suojatien edessä.

Joukkoliikenne on myös kovin toisenlaista, joka riippuu osin siitä missä päin maata kuljet. Maan pääkaupungissa Bangkokissa se on huomattavasti monipuolisempaa kuin Suomessa. Jokia pitkin kulkee reittiveneitä, ilmassa ja maan alla kiskoja pitkin kulkee junia ja joukkoliikennelinja-autoja on kuin Suomessakin. Takseja samoin, mutta huomattavasti monipuolisemmin. Perinteisten taksiautojen lisäksi on mopotakseja. Ne ovat skootterimallisia kevytmoottoripyöriä, joita ajavat nuoret miehet, joskus toki naisetkin. Kyytiin satulan taakse pääsee yksi matkustaja, mutta joskus toinenkin. Thaimaalaisia samalla pelillä saattaa yhtäaikaisesti kulkea koko perhe pari lapsen, kanan ja koiran kanssa. Sitten varsinkin Bangkok on täynnä tuk-tukeja. Katettuja kolmipyöräisiä skoottereita, jossa kuljettaja istuu edessä ja hänen takanaan matkustajat yhdellä tai kahdella penkkirivillä. Aivan oma lukunsa joka puolella maata ovat katetut avolava-autot, lavataksit. Matkustajia ne kuljettavat kerrallaan kymmenen molemmin puolin erittäin halpoja taksireittejä myöten tai kalliimmalla lähes minne tahansa.

Thaimaassa on paikallisella väestöllä hymy herkässä ja maata sanotaankin hymyjen maaksi. Sen kitkemiseksi tekee moni suomalainen, mutta myös esimerkiksi venäläinen hartiavoimin töitä kohtelemalla paikallisia epäkohteliaasti ja varsinkin ilman ystävällistä hymyä. Monella hymyttömällä on oma näkemyksensä, että eivät ne ole kuitenkaan aitoja hymyjä. Ne ovat lähes aina huomattavasti aidompia, kuin turisti usein ansaitsisi. Suomessa hymyä, jolla ei ole mitään merkitystä, kutsumme Finnairin hymyksi. Kyseisen hymyn saa hymyttömyyden vaihtoehtona monessa muussakin paikassa Suomessa osakseen. Ehkä merkityksettömän hymyn juuret ovat siinä, kun esimerkiksi esimies on sanonut, että työssäsi kuuluu hymyillä asiakkaille. Ja jos sitä ei irtoa, tulee viime kädessä kenkää. Jolloin hymyn ainut merkitys on, että säilyy työpaikka ja asiakas ei tule toista kertaa.

Erilaisuuden pohtimisessa en tässä blogissani päässyt juuri Suvarnabhumin lentokenttää pitemmälle. Mutta ehkäpä jatkan tästä kanssanne virtuaalimatkaa seuraavalla kerralla.

Ei kommentteja: