Tarinaa Mumuu-koirasta

päivis: Yksi Thaimaan-matkojemme sisällöistä ovat koirat. Täällä ei voi olla törmäämättä koiriin, sillä suurin osa niistä kulkee vapaana. Osa on aidosti kulkukoiria, aivan villejäkin on joukossa. Osalle joku on laittanut pannan kaulaan ehkä turvaksi, ettei niitä vietäisi kulkukoirien tarhalle Sattahipiin ja kuulemamme mukaan huonoihin oloihin.

Ihmisillä on myös lemmikkikoiria, joista moni kulkee silti vapaana. Yksi niistä on kotikadullamme asusteleva Mumuu, tikkujalkainen pikkukoira. Se saattaa jopa olla jotain rotua. Ei siis rotujen koira. Who knows?

Tutustuin Mumuuhun muutama vuosi sitten käyttäessäni yhtä kotikatumme pesuloista. Kun löysin U-kirjaimen muotoisen Soi Welcomen toiselta kadulta hierontapaikan, jossa kävin joitakin kertoja, Mumuu oli sielläkin. Ehkä tutustumisesta voi puhua vasta tässä yhteydessä. Minut on ikuistettu lukuisiin kännykkäkamerakuviin, joissa Mumuu joko makaa mahani päällä tai on muuten vain sylissäni. Harmi, ettei itselläni ole yhtään kuvaa noista kohtaamisista.

Tämä ei siis ole Mumuu. Se on yksi "meidän koiraperheemme" koirista
hylätyllä rakennustyömaalla. Sekin on saanut kaulaansa pannan ja
vielä kulkusenkin merkiksi siitä, että siitä välitetään.

Hieroja-rouva halusi aina hakea Mumuun yläkerran asunnosta tervehtimään minua (tai että minä tervehtisin koiraa). Aina se ei kuitenkaan Mumuulle sopinut, sillä rouvan mukaan koira oli toisinaan masentunut. Sitä piti tästä syystä jopa käyttää eläinlääkärissä. Minusta Mumuu on kuitenkin aina vaikuttanut kovin terhakkaalta.

Jossain vaiheessa uskoin, että Mumuu on todellisuudessa hieroja-rouvan ehkä englantilaisen miehen koira. Ainakin se kulki usein miehen matkassa. Vapaana tietenkin.

Nyt engelsmannia ei ole näkynyt, eikä hieroja-rouvaakaan. Mutta edelleen Mumuu asustelee täällä, nyt uudessa perheessä. Sitä näkee välillä hienoon mekkoon puettuna kuljeskelemassa kadulla. Se on ilmiselvästi nuoren thaikkuparin silmäterä, jolle on oma paikka myös ruokapöydässä. Meitä vastapäätä, talon edustalla on pöytä, jossa kuka milloinkin syö tai istuskelee muuten vain. Kun Mumuun perhe oli siinä eräänä aamuna, Mumuu valitsi tuolin, johon se istui. Se joutui kuitenkin vaihtamaan paikkaa. Ilmiselvästi se ei ollut mielissään paikan vaihtamisesta, joten ripeästi sille järjestettiin uusi paikka pariskunnan välistä. Se näytti kelpaavan.