Pirkon retket

jormas: Jomtienilla on monta oivaa ja muutenkin hienoa ihmistä. Itse asiassa tuntuu, että kavereita on täällä enemmän kuin Suomessa konsanaan. Yksi näistä on Pirkko, joka monen muun mukavan lisäksi järjestelee pieniä päivän retkiä omaksi, mutta varmasti myös muiden iloksi. Meillä on etuoikeus kuulua joukkoon, jotka ovat näillä retkillä.

Viikko sitten karautimme vajaan tusinan porukalla lavataksilla Bangkokiin päin. Tänään menimme lähes saman matkan toiseen suuntaan, eli etelään. Suuntana oli armeijan enemmän tai vähemmän suljettu alue, joka lienee myös luonnonsuojelualue tai sen tapainen. Lavataksi otti ees taas reissusta per lärvi 150 bahtia, luonnonsuojeluun meni lisäksi 100 bahtia ja rantatuolin vuokraan parikymppiä. Jotakin 7 euroa päivän huvista, joten hinta ja laatusuhde ainakin meikäläisen arvomaailmassa ja rahapussissa oli varsin kohdallaan.

Kohteessa ei meidän suomalaisjoukon lisäksi juuri muita ollut kuin venäläisiä. Ha arvatenkin tulevat sinne pääosin jonkun järjestämillä pikkubussiretkillä. Vesi ja hiekka kohteessa on juuri sellaista kuin se näillä rannoilla parhaimmillaan voi olla. Kun seisoo kaulaa myöten vedessä, ei ole mitään vaikeuksia nähdä omia varpaitaan. Kun rannalla ei ole mitään moottoriajoneuvoliikennettä eikä musiikkia ainoassakaan ruokapaikassa, on meno leppoisaa ja rauhallista.

Oli mukava istua päivä rantatuolissa puiden varjossa ja pulahdella silloin tällöin lähes kolmekymmentä asteiseen, kristallinkirkkaaseen veteen. Siinä sivussa syötiin kuka mitäkin ja laitettiin asioita kuntoon. Mutta ennen kaikkea nautittiin toistemme seurasta ja hienosta ilmasta, vaikka lämmin sade yhdessä vaiheessa meidät kastelikin. Täällä tuntuu välillä, että vaikka kuinka yrittäisi nurjallakin mielellä etsiä elämän varjopuolia, ei niitä aina löydy.