Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 26. marraskuuta 2015

Kohtuukäytön lopettaminen

jormas. Tänään on tärkeä päivä, vaikka sillä sinällään ei merkitystä maailman menossa taida juuri ollakaan. Iltapäivällä nimittäin valtiomme velka ylittää 100 miljardin euron rajan. Ja joka sekunti velkaa tulee lisää 168 euroa. Masentavaa, mutta itsehän olemme soppamme keittäneet.

Mutta minulle merkittävä päivä oli marraskuun viimeinen viikonloppu 35 vuotta sitten. Silloin lopetin alkoholin käytön. Olen siis ollut raittiina tai ainakin juomatta lähes 13 000 päivää. Vaikka en päiviä ole laskenutkaan, sen tekevät aa-laiset, jotka ovat juomatta päivän kerrallaan. Joka sekin tarvittaessa pilkotaan tunteihin. Niitä minulle on selvin päin kertynyt yhtäjaksoisesti reippaat 300 000. On ollut mukavaa ja vähemmän mukavaa, kokonaisuuden ollessa kaikkinensa hienoa elämää.

Koin, että tupakka yli kaksi askia vuorokaudessa polttavana, oli minulle vielä paljon kovempi juttu. Sata kertaa lopetin ja sata kertaa aloitin viimeistään seuraavana aamuna uudelleen. Kunnes oivalsin, muistaakseni Paloheimon kirjasta, että lopettamispäätöksen pitämisessä voi auttaa, jos määrittää itselleen ennakkoon jonkun tärkeän päivän tapojen muuttamisajankohdaksi.

Minulla oli ja on vieläkin paljon tuttuja raittiita alkoholisteja, jotka ovat ja olivat innokkaista tupakoitsijoita. Monessa vertaistukiryhmässäkin käytiin keskusteluja, että savutonko ryhmä vai ei. Tästä kaikesta rakentui minulle tuo edellä mainittu tärkeä päivä ja päätin, että kun kaksi vuotta tulee raitista elämää täyteen, lopetan tupakoinnin. Lisäkannustin oman terveyden lisäksi oli, että teen sen kaikkien tupakoitsijoiden kiusaksi.

Viinattomuudella en nimittäin ole koskaan leveillyt, mutta savuttomuudella edelleenkin silloin tällöin. Tupakoitsijaa lohdutan omalla alamittaisella tavallani, että tupakka on hitaasti tappava myrkky, mutta eihän tässä mihinkään liene kiireitäkään. Mutta tiukassa se oli. Alussa kävelin kadulla tupakaksi pistäneen perässä haikuja haistellen. Kai tämänkin elvistelyn takana on itsetuntovaurio, kun haluaa itsensä nostettavan jalustalle saatuaan päänsä pois silmukasta, johon iso osa kansasta ei koskaan ole päätänsä edes laittanut.

Nyt olen saanut silmukassa monellakin tavalla olleeseen ja olevaan päähäni lopettaa ensimmäisen kerran jotakin, jota olen käyttänyt tähänkin saakka ainoastaan hyvin kohtuullisesti. 35 vuoden raittiuden kunniaksi lopetan ensi viikonloppuna voimasanojen kohtuukäytön. Usein olen innoissani tai suuttuessani tehostanut viestintääni voimasanoin. Ja joka kerta olen katunut sitä jälkeen päin. Minulle se on kertonut huonon itsehillinnän lisäksi kieleni tai ainakin ilmaisujeni köyhyydestä. Että enkö osaa sanoa innostavasti tai edes mielenkiintoisesti ilman kiroilua tai koenko, etten muuten saa viestiäni perille. Mutta ensi viikonloppuna tämä lysti loppuu ja aion selvitä jatkossa ilman ensimmäistäkään retkahtamista sellaisin puhein, jotka aina ilman poikkeusta kestävät lasten läsnäolon. Olen ajatellut, että todellista raittiutta ovat ohikiitävät hetket, jolloin koen, että minulta ei puutu mitään eikä nuppi ole sekaisin kemiallisella aineella. Elän oletuksessa, että ensi viikonloppuna alkava uusi tapa on osa mieleni raitistamista. Jos joku tarttuu tähän haasteeseen, tarjoan vuoden kuluttua kakkukahvit tai vaikka alkoholittoman oluen tai viinin.

Ei kommentteja: