Häkkielämää heiluvassa häkissä

jormas: Missä päin maailmaa tahansa saa ja voi ihmetellä omaa ja eläinten elämää. Yhteensovitettuja yhtymäkohtia ja sovittamattomuuksia. Thaimaassakin olemme päivittäin tekemisissä tavalla tai toisella eläinten kanssa. Yksi uusi tartuntapinta niihin on parvekkeemme kodikseen valloittanut kolibripariskunta, joka nyt poikasten kuoriuduttua on estänyt lintuvallallaan meiltä parvekkeen käytön. Parvekettamme emme voi käyttää molemmat, joten olkoon se lintujen valtakunta, kunnes saavat lapsensa maailmalle. Tosin samaa väylää käyttää nyt varpuspariskuntakin, joka on huomannut oivan kotinsa paikan olohuoneemme välikaton toisella puolella, jonne pääse pesänrakennusaineet nokassaan parvekkeen katolla olevan ilmastointilaitteen letkun kanssa samasta reiästä.

Koko eläinasiassa eniten harmistusta saa minussa aikaan erilaisten eläinten kiinnipito. Siitä eivät täällä ole osallisena kuitenkaan sen kummemmin kissat, koirat kuin kanat kukkoinenkaan. Tallustaapa jossakin vapaana silloin tällöin karjaeläinkin. Mutta aivan synnitön vapauden suhteen en ole minäkään, sillä koti-Suomessa osaomistuskoira Niilo on kiinni ulkona melkein aina. Paitsi koirapuistoissa ja joskus lammen jäällä talvisin. Mutta ehkä sekään ei olisi kiinni, ellei laki niin Suomessa edellyttäisi. Minusta eläin kuuluu vapaaksi, vaikka vaarat ovatkin vapauden hinta. Elää ja kuolla vapaana on enemmän kuin kitua ja kuolla vankeudessa.

Ehkä omalta osaltaan surullisinta ovat linnut, jotka noin yleensä muutenkin lentäessään ovat ihmiselle vapauden symboli. Ne kuuluvat taivaalle eikä kuten kuvan papukaija, joka on käytännössä puolen metrin kettingissä 60 vuotta. Itseäni lohdutan, että ehkä se yön hiljaisena hetkenä saa olla huoneen kokoisessa vapaudessa joskus jonkun tunnin. Mutta jos olisin varma, etten joutuisi itse häkkiin, päästäisin kotikatumme kolme papukaijaa vapauteen.

Paljon riittää minulle eläinmaailmassa pohtimista. Paljon enemmän kuin kuvaristikoissa ja Sudokuissa. Yksi niistä on täälläkin Jomtien rannoilla olevat ihmistyttöset ja joskus poikasetkin, jotka kuljettavat 15 cm häkeissä narun päässä pieniä, varpuslintujen näköisiä siivekkäitä. He kauppaavat meille farangeille muutamalla kymmenellä bahtilla niiden vapautta. Kun sen maksaa, saa päästää summan mukaisen määrän lintuja pienistä häkeistä vapauteen.

Minä jaksan pohtia, että minne ne mahtavat lentää vapauden saatuaan? Että menevätkö jonkun thaikodin takapihalle odottamaan siemen tai vastaavaa palkkiota ja uutta reissua häkissä takaisin turistirannoille? Päästäkseen taas lentämään sinne mistä meren ääreen häkissään lähtivätkin? Monelta olen asiaa kysynyt ja monta selitystä saanut. Kaikki jotenkin erilaisia. Mutta jos näin kertomallani tavalla on, sehän on aika hienoa lintuelämää. Valmis ruokapöytä työtä vastaan ja jos vielä välillä saa touhutta uutta perhettäkin maailmalle. Vaikka meidän Thaikotimme välikatolla.