Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kotoutuminen Thaimaahan

päivis: Jorma jo kirjoitteli eilen tulostamme Thaimaahan. Koti Jomtien Soi Welcomella oli ennallaan, mutta olimme myös saaneet parvekkeelle pienen pienen alivuokralaisen. Gekkoja ei ole vielä näkynyt. Niihin törmää usein varsinkin makuuhuoneessa (käsken niiden pysyä katossa) ja rappukäytävässä.

Eilinen päivä kului paikalleen asettumisessa: Jorma haki moottoripyörän Vievtalayn tallista, minä vettä ja vähän aamupalaa Seven Elevenistä. Y Mishi, venäläistyylinen suosikkiravintolamme, oli paikoillaan kotikadun varressa. Siellä söimme myöhäisen lounaan vajaalla kuudella eurolla per henkilö.

Kotikatu oli jonkin verran hiljentynyt. Osa liikkeistä on sulkenut ovensa, mutta myös uusien turistien odottelua oli nähtävissä. Ruplan kurssi tosin ei enteile hyvää turistibisneksen osalta. Se saattoi olla jopa huonompi kuin viimeksi täällä ollessamme eli alkuvuodesta.

Matkaväsymys taisi vähän painaa, sillä aikaisesta nukkumaan menosta huolimatta heräsimme aamulla vasta joskus yhdeksältä paikallista aikaa. Tosin Suomessa kello oli silloin viiden paikkeilla, joten voi kai sanoa, että heräsimme kuten muulloinkin, varsinkin arkiaamuina. Tämä päivä oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että tänään minulle on maksettu ensimmäinen osa-aikaeläke pankkiin. Näin ainakin Ilmarinen ilmoitti. En ole tarkistanut tililtäni. Mutta sen kunniaksi ostin meille jäätelöä, jota äsken söimme hedelmien ja kahvin kanssa. Kahvi oli aamulla keitettyä lämmitystä, joten sen osalta kaikki on ennallaan.

Aamukävelylle lähtiessämme ajatus oli mennä rannalle numero 33. Mutta kotoa parisataa metriä meren rantaan käveltyämme huomasimme heti, että suunnitelma pitää panna uusiksi. Olimme unohtaneet, että tänään on keskiviikko ja edelleen on voimassa sotilashallituksen alkuvuodesta antama määräys, että rannat on keskiviikkoisin pidettävä vapaina rantatuoleista ja kaikenlaisesta palvelusta. Se ei viimeksi meille selvinnyt, onko tällä päätöksellä tarkoitus mahdollistaa rannoilla työtään tekeville vapaapäivä. Käytännössä se kai kuitenkin useimpien kohdalla tarkoittaa pienempiä tuloja.

Surffikoulun kohdalla on aina ollut ohikulkijoiden käyttöön tarkoitettuja
alkeellisia kuntoilulaitteita. Valikoima oli ehkä vähentynyt. Taljoista
yksi nousi suhteellisen kevyesti, vaikka kuvasta ei näin ehkä voisikaan
päätellä. Yksi tämän reissun suunnitelmista liittyy kuntosaliharjoitteluun.
Sain jo vinkin yhdestä kuntosalista. Luulen että niitä löytyy vielä lisää.
Päätimme kävellä Seiskan altaalle eli sinne, jossa moottoripyörä seisoo silloin, kun olemme Suomessa. Hetken käveltyämme lähes tulkoon törmäsimme tietöihin. Jomtienin rantakadulla on meneillään suuri remontti, jossa ainakin jalankulkijoiden kulkemista on ymmärryksemme mukaan tarkoitus parantaa.

Osittain valmiista osuudesta saattoi päätellä, että Jomtienin rannasta halutaan tehdä samankaltainen kuin Pattayan ranta. Hienoa! Panimme myös merkille, että rannoilla kasvavien palmujen määrää on vähennetty kovalla kädellä. Huomenna, kun rantatuolit ja varjot ovat taas paikoillaan, pääsemme näkemään, miltä kokonaisuus näyttää. Nyt ainakin merimaisema oli kadun puolelta katsottuna hyvin nähtävissä. Sitä voi pitää sekä hyvänä että huonona asiana.

Ei kommentteja: