Kaikille ei sovi itse syömänsä ruuan historia

jormas: päivis kirjoitti eilen luomutomaateistamme, joita itse kasvatamme omiin tarpeisiin. Kasvatustavoistamme tai lannoittamisesta hän jätti kuitenkin yhden oleellisen seikan mainitsematta, jonka olen joskus blogiimme kirjoittanutkin. Nyt kirjoitan sen hieman uusin sanoin uudelleen.

Me olimme Merikonttikotimme kanssa reipas pari vuotta sitten Hyvinkään Asuntomessuilla koko kuukauden ajan joka päivä aamusta iltaan. Messuilla oli mukavaa ja kävijöitäkin oli monta kymmentätuhatta, joille jaoin tietoa omalla, joskus kulmikkaallakin tavallani.

Voisi sanoa, että meillä kävi kuukauden aikana koko loppuelämämme vieraat, joka näkyy pääovemme kynnyksessä. Ulko-oviahan meillä on kolme, mainittu pääovi sekä keittiön ja palvelusväen ovet. Ekokäymälöitä meillä on kaksi, Separett ja Mulltoa, joista jälkimmäinen on kylpuhuoneessamme liukuovien takana Duokodissa ja ensimmäinen Konttisaunallamme.

Muistan yhden hepsankeikkarouvan, joka pölähti messuilla yhtenä muiden joukossa tutustumaan tulevaan kotiimme. Rouva katseli hieman nenäänsä nyrpistellen, kun esittelin käymälän toimintaa. Hän kysyi sen päätteeksi suu mutrulla, että "tarkoittaako tämä nyt sitä, että viette vessan tuotokset tuosta keittiön läpi ulos?" Sanoin, että "kyllä vain rouva. Niiden taival jatkuu pihan perällä vuoden päivät lämpökompostorissa ja noin toisen vuoden jälkikompostorissa. Sen jälkeen valmistuneen tuotoksen matka jatkuu kasvihuoneelle, jossa kasvatamme muun muassa tomaattia ja kurkkua.
Joten ympäri käydään ja yhteen tullaan, sillä reippaan parin vuoden taipaleelta tuotoksemme palaa keittiöön ja syömme sen aamiaspöydässä vihannesten muodossa. Jonka jälkeen kaikki alkaa taas alusta." Silloin tämä hienohelmarouva lähti kodistamme helmat heiluen.